Meedio, joka näki unessa Walesin Prinssin olevan Peto 666. Hah, ai hörökorvako? “Teidän hymynne tulee vielä hyytymään”, varoitti Charles pilkkakirveitä jo 1981.

Tänään Walesin Prinsessa Dianan kuolemasta Pariisin autokolarissa on tullut kuluneeksi 18 vuotta. Luku 18 liittyy myös Ilmestyskirjan pedon nimen lukuun 666 sillä se on yhtä kuin 6+6+6. Jos et ole ehtinyt vielä lukea artikkeliani Walesin Prinssi Charlesin englantilaisen että heprealaisen tittelin sisältämästä pedon luvusta, kehotan tekemään sen nyt. Tässä artikkelissa käsittelen tunnettua brittiläistä enneunien näkijää, joka tietämättään paljasti Walesin Prinssin olevan Peto 666. Tämä paljastus tulee dokumentista nimeltä Premonition man (suom. aavistusten mies), joka näytettiin muutama vuosi sitten Jim kanavalla nimellä Aavistuksia tulevasta. Entä mitä Charlesin kirje vuodelta 1981 paljastaa hänestä?

Christopher Robinson ei ole ihan kuka tahansa kristallien ja energiavirtojan kanssa leikkivä huuhaa-meedio. Itseasiassa pyrin välttämään sanaa “meedio” koska etenkin kristillisessä kentässä tällainen henkilö yhdistetään yleensä pimeyden maailmaan. Puhun mieluummin näkijästä koska Christopher Robinson on aivan tavallinen siivousalalla toimiva mies, joka alkoi saada yhtenä päivänä epätavallisia unia ja toistuvia painajaisia katastrofeista, jotka tulivat toteen hieman myöhemmin. Dokumentissa haastatellaan arvovaltaisia ja oppineita ihmisiä, kuten professori Gary Schwartzia, filosofian tohtoria Arizonan Yliopistosta, jotka uskovat Robinsonin lahjan olevan todellinen. Tämä Youtubessakin näkyvän dokumentin kertoja sanoo:

Mielipide on jakautunut. Perinteinen läntinen tiede uskoo, että Christopherin väitteet ovat mahdottomia ja skeptikot kutsuvat häntä huijariksi. Kuitenkin, historia on täynnä kuuluisia enneaavistuksia ja joka päivä tavalliset ihmiset kaikkialla maailmassa näkevät epätavallisia unia.

Toisessa kohtaa kirjailija William L. Simon huomauttaa, että “Koko asia onko se mahdollista jollekin ennustaa tulevaisuutta avaa monia filosofisia kysymyksiä, jotka vaatisivat muuttamaan meidän maailmankuvamme jos tämä olisi todella mahdollista.” Suuri paradoksi tässä on se, että ne jotka sanovat ennustamiseen ja profetioihin uskomisen kuuluvan keskiajan ihmisen tietämättömään ja taikauskoiseen maailmakuvaan jonka modernin ajan tieteellinen maailmankuva sittemmin syrjäytti, kieltäytyvät tunnustamasta sitä tosiasiaa, että kaikki tieteellisen vallankumouksen isät Kopernikuksesta Newtoniin oli vahvasti kristillisen maailmankuvan takana.

Taannoin kun väittelin ateistien kanssa Youtubessa, eräs esitti Kopernikuksen tai Newtonin olleen kaappiateisteja, jotka vakuuttivat kristillistä uskoaan vain Rooman kirkon inkvisition pelossa. Jokainen vähänkin kouluttautuneempi ymmärtää kuitenkin tällaisen väitteen järjettömyyden sillä se oli nimenomaan kristillinen usko ja etenkin protestantismi, mikä yllytti ihmiset tutkimaan aikoinaan luonnontieteitä. Isaac Newtonin kiinnostus meni kuitenkin paljon luonnontieteitä pidemmälle sillä hän tutki myös paranormaaleita ilmiöitä ja etenkin Raamatun profetioita keskittyen Danielin ja Ilmestyskirjan näkyihin. Tässä Newtonin oma tunnustus:

“Minulla on fundamentalistinen usko Raamattuun Jumalan Sanana, kirjoitettu miesten toimesta, jotka olivat innoitettuja. Opiskelen Raamattua päivittäin.”

Olisitko uskonut, että Newtonin kaltainen oppinut ihminen ja meidän tieteellisen aikamme yksi merkittävimpiä isiä, tunnusti häpeilemättä olevansa myös kristitty fundamentalisti. Tällä sanalla kun näyttää olevan näinä päivinä hyvin negatiivinen kaiku. Toisinaan aiheesta, mutta useimmiten sekulaarin maailmankuvan ymmärtämättömyydestä kristinuskon perusteisiin ja hengellisiin asioihin ylipäätään. Jotta ymmärtäisit kuinka vahvat historialliset perusteet on olemassa sille väitteelle, että Danielin näyt sisältävät edeltäkäsin kirjoitettua historiaa, suosittelen sinua tutustumaan kesäkuussa julkaistuun kirjoitukseeni, Miksi liberaaliteologian näkemys Danielin Kirjasta on historialliset tosiasiat kieltävää hölynpölyä?

Christopher Robinson – nykypäivän Daniel?

Christopher Robinson kertoo enneuniensa alkaneen vuonna 1989. Hänen unensa eivät koskeneet myönteisiä asioita vaan lähestyviä katastrofeja. Vaikka unet olivat yleensä symboolisessa muodossa, niiden avulla hän pystyi ennustamaan usein tarkan ajankohdan ja paikan missä jokin onnettomuus tapahtuisi. Robinson esimerkiksi lähestyi poliisia päivää ennen IRAn terrori-iskua St. Albansin pankkiin marraskuussa 1991. Britannian luetuin päivälehti The Sun kirjoitti tapauksesta viisi päivää iskujen jälkeen. Hänen unensa kuvasivat seikkaperäisesti kahta pommittajaa ja iskua kahteen pankkiin mikä myös toteutui päivää myöhemmin. Vaikka unet itsessään saattoivat olla hyvin hämäriä, Robinsonilla oli myös lahja ymmärtää niiden erilaisia symboleja.

Esimerkiksi hän tiesi koirien edustavan tappajaa tai terroristia ja taivaalta satavan lumen tapahtuman välitöntä tuloa. Pankki-iskuun liittyvässä unessa Robinson kertoi nähneensä kahden koiran juoksevan puiston halki kohti St. Albansin pankkeja, muuttuneen mieheksi ja naiseksi, jotka asettivat räjähteen kirjelaatikkoon. Kun poliisit kuulustelivat Robinsonia, he väittivät alkuun räjähteen olleen autopommi. Hän intti ettei räjähdä ollut autopommi vaan pankin kirjelaatikkoon asetettu pommi. Lopulta kuulustelijat myönsivät vain testanneensa tätä ja vahvistivat pommin olleen todellakin kahden terroristin – miehen ja naisen – asettama räjähde pankissa.

Tapaus teki Christopher Robinsonista niin kuuluisan ja luotetun näkijän, että myöhemmin poliisi ja jopa Britannian sisäinen tiedustelupalveli MI5 on käyttänyt häntä apunaan yrittäessään estää epäiltyjä terrorihankkeita. Tämä nykypäivän Daniel on vain tavallinen kadunmies, joka Danielin ja Joosefin tapaan kykenee näkemään ja tulkitsemaan enneunia tulevaisuudesta. Hänen ennustuksensa on todistettu kerta toisensa jälkeen pitäneen 100 % paikkansa. Vuosina 99-2001 hän oli varoittanut Britannian ja USA:n tiedustelupalvelua unistaan, jotka koskivat New Yorkissa ja Washingtonissa tapahtuvaa suurta terrori-iskua. Professori Gary Schwartz sanoo:

Tiedemiehenä ainoa johtopäätös mihin voin tähän asti päätyä on se, että Christopher on todellinen ilmiö tarkoittaen ettei tämä ole petosta. Tämä ei ole silmänlumetta. Tämä ei ole vain sattumaa. Tämä ei ole vain epämääräistä informaatiota. Christopher saa erityisen yksityiskohtaista informaatiota, joka on kaukana sen takana mitä voisit selittää vain sattumaksi. Joten lähdet siitä, että tämä informaatio on poikkeavaa. Seuraava kysymys on, mistä se tulee.

Schwartzin älyllistä rehellisyyttä on ilo kuunnella koska hän on avoin niille ilmeisille todisteille, mitkä puhuu ihmisen ymmärryksen ylittävän Älyn ja Informaation olemassaolosta, vaikka se sotisikin vallitsevaa tieteellistä paradigmaa vastaan. Jos hän lähtisi etsimään Raamatusta vastausta kysymykseensä “mistä tämä informaatio tulee”, saisi hän siihen melko järkeenkäyvän vastauksen. Liittyen unien symboliiseen kuvakieleen, Schwartz jatkaa:

Nousee usein kysymys, että miksi tämä informaatio on niin mutkikasta, niin kryptistä ja usein symbolista. Uskon tälle olevan useita syitä mitä katsoa. Ensinnäkin, unet yleensä ovat tämän kaltaisia. Jos aiot saada informaatiota unien aikana uni prosessi tulee värittämään informaation jonka saat. Toinen syy on se, että jos tämä informaatio on itseasiassa älykkäästi annettua, niin siinä tapauksessa on myös jotain älykkyyttä sen suhteen mitä informaatiota on annettu ja kuinka se on annettu.

Mitä Robinson näki Dianan kuolemasta?

Mielenkiintoista Prinsessa Dianan kuolemaan liittyvässä Robinsonin näyssä oli se, että hänet nimenomaisesti “palkattiin” profetoimaan Dianaan liittyvä enneuni vain viikkoa ennen Prinsessan kuolemaa. Tilauksen takana oli Daily Mailin journalisti Claire Pilinger, joka tuli tapaamaan Robinsonia – joka tuolloin oli jo hyvin tunnettu hänen epätavallisesta kyvystään – toivossa selvittää mitä Diana mahtoi tarkoittaa, kun hän oli puhunut aikomuksista kertoa kolme asiaa, jotka tulisivat shokeeramaan maailmaa. Diana vei nämä salaisuudet hautaan, mikä herättääkin vahvan epäilyn siitä halusiko jokin taho vaientaa hänet ennenkuin hän toisi ne lehdistön tietoon. Tuohon aikaan lehdistössä kiersi huhuja, että nämä salaisuudet saattaisivat koskea kenties Dianan ja hänen oletetun egyptiläisen rakastajansa Dodi Al-Fayedin kihlausuutisia.

Todellisuudessa nämä salaisuudet ovat olleet paljon vähemmän romanttisia ja liittyneet paljon todennäköisemmin Winsorin huoneen kulissien takaiseen pimeään valtaan, korruptioon ja rikoksiin. Itseasiassa muutamista vuotaneista raporteista tiedämme jo Dianan suunnitelleen salaisten videokasettien julkistamista missä hän puhui avoimesti kuningashuoneen likaisista salaisuuksista ja Charlesin huonekunnan seksuaalisista perversioista, joita hänen ex-miehensä suvaitsi – jopa edisti. Lainasin kirjani 12. luvussa tämän videon kuvaajan todistusta. Eräässä toisessa raportissa muistan lukeneeni Dianan todistaneen kameramiehelle kuinka kuningashuoneen jäsenillä oli tapana heittää roskiin miljoonien puntien edestä ulkomaisilta valtionpäämiehiltä vastaanotettuja kallisarvoisia lahjoja. Roskien tyhjennyspäivänä hovipalvelijoilla oli aina kauhea paniikki ehtiä roskiksille ennen lahjojen hävittämistä.

Tottakai Diana tiesi, että hänen paljastuksensa tulisivat vaarantamaan hänen henkensä. Hän tiesi senkin, että Charles oli suunnitellut poistavansa hänet kulisseista lavastetussa auto-onnettomuudessa. Tämä kirje missä hän nimesi murhaajansa julkaistiin lehdistössä ympäri maailmaa vuonna 2004 ja sitä käsiteltiin myös Dianan oikeudellisessa murhaselvityksessä vuonna 2007. Aivan hiljattain paljastettiin, että kun Kuningatar Elisabet II sai tietoonsa tuon kohtalokkaan yön tapahtumat, hänen ensimmäiset sanansa olivat, “Jonkun on täytynyt voidella jarrut!”. Sensaatiomaisista otsikoistaan tunnetu hieman vähemmän arvovaltainen juorulehti Globe, kirjoitti viimeisimmän numeronsa kannessa: “Kuningatar myöntää: Charles tappoi Dianan! Hän määräsi kuoleman näyttämään onnettomuudelta.”

Tietysti salaliiton olemassaolosta on kirjoitettu jo niin lukuisia kirjoja ja jopa armeijan erityisyksikkö SAS on myöntänyt sen, että saa olla todella sokea kyynikko jos kieltäytyy näkemästä tätä. Mutta palatkaamme takaisin Christopher Robinsoniin. Kohta sen jälkeen kun journalisti Claire Pilinger oli ottanut häneen yhteyttä, Robinson alkoi näkeä unia valokuvasta, joka kuvasi hänen äitinsä puoleista isoisää ja isoäitä poseeraamassa heidän kotitalonsa ulkopihalla Walesissa. Valokuvassa Robinsonin isovanhemmat seisoivat vanhan auton vieressä, jonka rekisterinumero oli 666. Unessa tämä auto tai sen moottori räjähti. Hän näki myös kahden pään räjähtävän ilmaan (ilmeisesti kuvan isovanhempien) tämän auton räjähdyksen seurauksena.

Vaikka Christopher myöntää, ettei hänellä ollut tuohon aikaan täyttä ymmärrystä siitä mitä uni kuvasi, hän palasi Claire Pilingerin luo muistiinpanoilla, jotka koskivat Prinsessa Dianan tulevaisuutta. Näihon muistiinpanoihin hän oli kirjoittanut avainsanat “Wales”, “2 päätä räjähtää”, “Trevor” ja “666”. Nämä termit olivat peräisin hänen vanhasta valokuvastaan josta hän oli nähnyt unta. Wales oli paikka missä valokuva oli otettu. Kaksi päätä kuvasi hänen isovanhempiaan, jotka räjähtivät unessa. Trevor oli taas Robinsonin lempinimi tuolle räjähtäneelle autolle ja numero 666 oli auton rekisterinumero. Pilinger kertoi kummastelleensa, kun Christopher hoki toistamiseen, että “Trevor tulisi olemaan OK”. Onnettomuutta edeltäneenä lauantai iltana Robinson puhui jälleen Claire Pilingerille ja sanoi, että mitä ikinä hänen unensa sitten merkitsikään, se toteutuisi täysin varmasti.

Seuraavana aamuna Robinson ja Pilinger heräsivät järkyttäviin uutisiin Walesin Prinsessan kuolemasta Pariisin Pont de l’Alma tunnelin auto-kolarissa. Pian palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. “Räjähtävä auto” viittasi lähestyvään auto-onnettomuuteen, “Wales” Walesin Prinsessaan, “2 räjähtävää päätä” Dianan ja Dodin kuolemaan, “Trevor” onnettomuuden ainoaan selviytyneeseen uhriin – henkivartijaan nimeltä Trevor Rees-Jones (“Trevor tulee olemaan OK”) ja “666”… no sitä dokumentti ei meille kerro. Christopher Robinson ei anna minkäänlaista selitystä luvulle 666 vaikka sillä oli keskeinen rooli hänen unessaan ja muistiinpanoissaan. Kuten huomaat viereisestä kuvasta, siinä luku 666 on aivan nimen “Trevor” perässä.

Tarkistin juuri, että nimi Trevor on kelttiläistä alkuperää ja tarkoittaa viisasta, taitavaa, nokkelaa, älykästä tai hienostunutta. Kenties näitä ominaisuuksia tarvitaankin, jotta käsittäisimme tuon luvun symboolisen yhteyden Dianan kuolemaan. Ilm. 13:18 sanoo: “Tässä on viisaus [trevor]. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” Koska nimen Charles etymologinen alkumuoto tarkoittaa ihmistä, voimme muotoilla sen näin: “Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on Charlesin luku”. Kun katsoin tämän dokumentin muutama vuosi sitten Jim kanavalta, tuntuu kuin olisi ollut ainoa, joka ymmärsi tuon luvun 666 merkityksen. Kenties tuohon lukuun liittyvän kryptauksen purkaminen vaatikin jonkun itseni kaltaisen jolla oli jo entuudestaan ymmärrystä näkyjen ja profetioiden maailmasta.

Koska Christopher Robinsonin unet ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen paikkasapitäväksi, pitäisi hänen näkynsä ottaa yhtä vakavasti kuin Danielin näyt huolimatta siitä mikä on hänen henkilökohtainen maailmankuva tai vakaumus. Kenties jokin korkeampi äly – jota Raamattu kutsuu Jumalaksi – yrittää viestittää meille jotain hänen uniensa kautta. Miksi pedon luku 666 oli osallisena Dianan kuolemaa kuvanneessa enneunessa? Tällaiset unet ovat ikään kuin Jumalan oma versio tiedon salaamisesta (kryptaus) mitä hallitukset käyttävät arkaluontoisen materian suojelemiseksi. Näin ollen näiden unien symbolien murtaminen on kuin eräänlaista hengellistä hakkerointia profetioiden salattuun informaatioon, joiden avaimet tämä Kryptaaja antaa Hänen valituilleen näinä viimeisinä aikoina.

Johtopäätös

Luvun 666 osallisuus Robinsonin unessa näyttää vihjaavan Charlesiin – kolarin kulissien takaiseen järjestäjään – ja hänen identiteettiinsä Ilmestyskirjan petona. Mutta sisältääkö se myös kätketyn viittauksen tähän päivään, joka on 6+6+6 vuotta tuosta traagisesta autokolarista? (ellei muuten niin ainakin siinä merkityksessä, että 18 vuotta myöhemmin luvun 666 merkitys Robinsonin unessa paljastetaan tällä verkkosivulla). Daily Mail paljasti lauantaina 29. elokuuta kirjeen, jonka Charles oli kirjoittanut huhtikuussa 1981 – useita kuukausia ennen Charlesin ja Dianan häitä. Tässä kirjeessä hän ilmaisi turhautumistaan jota hän koki ikävistä kuninkaallisista velvollisuuksista ulkomailla ja Britannian entisissä alusmaissa.

Hän nurisi, että jos vielä yksikin lapsi tulisi kysymään häneltä millaista on olla prinssi, hän tulisi päätymään dementiakotiin. Hänen Kuninkaallinen Ärtyneisyytensä paljasti ystävällisen herrasmiesluontonsa olevan pelkkää näyttelemistä: “Todellinen ongelma on yrittää pysyä innostuneena joka päivä. Olen alkanut kyllästyä järjettömän roskan määrään jota otan vastaan joka päivä.” Hän oli myös erityisen loukkaantunut tavasta miten lehdistö nöyryytti häntä Uudessa Seelannissa ja vannoi jonakin päivänä vielä kostavansa: “Pahantahtoiset, virheelliset huomatukset ja viittaukset putoamisista hevosten selästä ovat alkaneet päästä minun lävitseni. Näyttää siltä kuin se olisi pääasia jonka he minusta siellä tietävät! Se kaikki kasvattaa minun haluani saada heidän hymynsä jonakin päivänä hyytymään.” Kun tällainen uhkaus tulee henkilöltä, joka kykenee murhauttamaan jopa oman vaimonsa, pitäisi se ottaa hyvin vakavasti.

Vuonna 2004 Charlesin halveksunta vapaata lehdistö kohtaan paljastui, kun hänen mikrofoninsa jäi tietämättään päälle. Hän mutisi pojilleen Williamille ja Harrylle: “Kirottuja ihmisiä. En voi sietää tuota miestä. Hän on niin kamala, hän todellakin on.”

Kuninkaallisen perheen vaiettu historia 1700 -luvulta eteenpäin. Raottamassa verhoa Windsorin huoneen kulissien taakse.

Vuonna 1917 Brittiläistä Imperiumia hallinnut Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone muutti nimensä Yrjö V:n johdolla Windsorin huoneeksi tarkoituksena häivyttää suvun germaaninen alkuperä. Nimenvaihdoksen taustalla oli kansan kokema syvä katkeruus Saksaa kohtaan johtuen keisari Vilhelm II:n provosoimasta ensimmäisestä maailmansodasta, joka oli vienyt miljoonilta brittiläisiltä heidän rakkaansa. Yrjö V:n serkun Tsaari Nikolai II:n ja hänen perheensä kylmäveriseen murhaan johtaneen Venäjän bolsevikki vallankumouksen havahduttamana Yrjö V näki ajan otolliseksi perheensä sukunimen strategiseen nimenvaihdokseen. Se mikä paljastuu tämän saksalaisen suvun esiripun takaa on todella shokeeraavaa.

Walesin Prinsessa Diana (1961-1997) oli yksi harvoja kuningasperheen inhimillisiä kasvoja, joka tunnettiin hänen hyväntekeväisyystyöstään köyhien ja sairaiden parissa.

Kun pahaa aavistamaton Diana kuuli Prinssi Charlesin kosivan häntä, hän kertoi heittäytyneensä Charlesin käsivarsille onnensa kukkuloilla ja kertoneen kuinka paljon hän tätä rakasti. Diana tietysti odotti Charlesin kertovan vastarakkaudestaan, mutta saikin kuulla hänen tunneköyhän vastauksensa: “Mitä ikinä rakkaus sitten tarkoittaakaan?” Saman kommentin Charles toisti myös toimittajan kysymykseen suorassa TV-lähetyksessä. Rakkautensa sokaisemana tämä viaton 19 -vuotias neito ei kyennyt näkemään Charlesin repliikkiä varoittavana esimerkkinä siitä mitä oli tulossa. Vain muutamia kuukausia ennen kuolemaansa, Diana kirjoitti ystävälleen Paul Burrelille kuinka avioliitto Charlesin kanssa jätti hänet ”piestyksi, ruhjotuksi ja henkisesti pahoinpidellyksi.” Hän lisäsi:

”En tunne katkeruutta, en kanna vihaa. Kiitos Charles, että työnsit minut tällaisen helvetin läpi ja annoit minulle mahdollisuuden oppia julmista asioista, joita olet tehnyt minulle. Olen mennyt eteenpäin nopeasti. Tuska lähes tappoi minut, mutta minun sisäinen voimani ei koskaan pettänyt ja opastajani ovat pitäneet minusta hyvää huolta. Enkö olekin onnekas kun sain heidän siipensä suojelemaan minua.”

Prinssi Charlesin vaimolleen suorittama henkinen väkivalta ajoi tämän viiltelemään itseään ja yrittämään itsemurhaa viisi tai kuusi kertaa. Eräässä tapauksessa Diana heittäytyi rappusia alas samalla kun oli odotti yhä Prinssi Williamia. Kun Charles näki tämän, hän ei ollut välittävinäänkään vaan syytti vaimoonsa teatraalisuudesta ja lähti ratsastamaan. Tämä tunteeton paskiainen – anteeksi ilmaus – on nyt julistanut, että hänen elämänsä korkein päämäärä on tulla “kuninkaaksi ihmisten sydämissä” (Time -lehti marraskuussa 2013). Jos Charles haluaa todella meidän sydäntemme kuninkaaksi, hänen täytyy kilpailla tästä paikasta itsensä Kuningasten Kuninkaan kanssa, joka haluaa myös täyttää meidän sisällämme ammottavan tyhjyyden. Sinusta riippuu se kumman kuninkaan toivoisit hallitsevan sydäntäsi.

Jumalan Karitsan, joka uhrasi henkensä hänen morsiamensa – sinun ja minun – edestä vai toisen, joka ei kyennyt rakastamaan edes omaa vaimoaan? On mielenkiintoista, että siinä kun Ilmestyskirja viittaa Kristuksen ja Hänen seurakuntansa liittoon yljän ja morsiamen liittona jossa Ylkä edustaa teurastettua Karitsaa, Prinsessa Diana viittasi vuoden 1991 videokaseteissaan – joita kirjailija Andrew Morton käytti sittemmin apunaan – itseensä teuraaksi vietynä karitsana ja hänen ylkäänsä tämän teurastajaksi (ks. videot: maaliskuu 2015). Charlesin ja Dianan häissä asetelma oli siis täysin päinvastainen kuin Ilmestyskirjan symboliikassa Kristuksen ja seurakunnan häistä. Tämä sopii kuvaan sillä Antikristus edustaa kaikessa Jeesuksen täydellistä vastakohtaa. Siinä kun Raamattu kertoo Jumalan olevan rakkaus, Charles ei edes tiedä mitä rakkaus on. 1. Joh. 4:8-11 julistaa:

Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.

Maansa pettänyt veljensä vartija

Vuoden 1991 salaisissa videokaseteissa kirjailija Andrew Mortonille Diana kuvasi Windsorin sukua näillä sanoilla: “En voinut uskoa kuinka kylmä ja kuinka…Ajattelin yhtä asiaa, mutta itseasiassa toinen asia oli meneillään. Valheet, petokset…” Kenties viime aikaisten lehtiotsikoiden valossa voimme käsittää paremmin mitä Walesin Prinsessa tällä tarkoitti. Hyvä esimerkki tästä kylmäverisyydestä on Daily Mailin kesäkuussa paljastama kirje, jonka Kuningattaren setä Edward VIII – silloinen Walesin Prinssi – kirjoitti 1919 hänen 13 -vuotiaan pikkuveljensä Prinssi Johnin kuolemasta. Tämän häpeällisen kirjeen mukaan hänen autistinen veljensä oli suljettu kahden vuoden ajan täydelliseen eristykseen eikä kukaan hänen perheestään käynyt katsomassa tätä useammin kuin kerran tai kaksi vuodessa.

Kun uutiset Prinssi Johnin kuolemasta tuli perheen tietoon, Walesin Prinssi kertoi rakastajattarelleen Rouva Freda Dudley Wardille kuinka hänen “kuolemansa on suurin kuviteltavissa oleva helpotus tai mitä me olemme aina hiljaisesti rukoilleet.” Prinssi Edward perusteli tyytyväisyyttään sairaan veljensä kuolemasta sillä, että tämä “oli tullut enemmän eläimeksi kuin miksikään muuksi ja oli veli ainoastaan lihansa puolesta eikä mitään muuta.” Viimeisimmät dokumentit ovat myös paljastaneet, että tämä samainen “veljensä vartija” ei pettänyt vain omaa veljeään mutta myös oman kansansa. Hänen tiedetään olleen nimittäin natsismin intohimoinen kannattaja, joka luovutti maansa salaisia sotasuunnitelmia natseille ja ei vain toivonut mutta rohkaisi Hitleriä pommittamaan Lontoota 1940.

Kytkökset globaaliin rikollisuuteen ja terrorismiin

Olemme oppineet elokuvista, että kun 007 lähtee antamaan terroristeille ja mielenvikaisille despooteille “pataan”, hänen ensisijainen toimeksiantajansa on Kuningatar Elisabet II. Tämän Hollywoodin propaganda on kuitenkin kaukana todellisuudesta. Kun Prinssi Philip tapasi natsirikollisten suojelijanakin tunnetun Paraguayn saksalaistaustaisen diktaattori Alfredo Stroessnerin, Kuningattaren aviomiehen on raportoitu sanoneen: “On ilo vierailla maassa, jota ei hallitse sen kansalaiset.” Tämä vehkeily sotarikollisten ja nahkasaappaisten diktaattorien kanssa ei ole laisinkaan epätavallista, kun kyseessä on Saxe-Coburg ja Gothan sisäsiittoinen suku. Tarvitsee vain katsoa Wikipedian listaa Order of the Garterin ritareista menneen sadan vuoden ajalta nähdäkseen 007 propagandan taakse.

Order of the Garter eli suomeksi sukkanauharitarikunta on Englannin ylhäisin ja vanhin kunniaritarikunta, johon maan hallitsija aateloi vain kaikkein uskotuimmat ja ylhäisimmät palvelijansa Iso-Britanniasta ja muualta. Kirjailija John Coleman – MI6:n entinen agentti eli “todellinen 007” – on sanonut tämän Monarkista, Walesin Prinssistä ja 24 aatelisesta koostuvan kummallisen ritarikunnan muodostavan 300:n Komiteana tunnetun valtaklikin ydinjoukon, joka hallitsee kulissien takana suurinta osaa globaalista varallisuudesta ja johtaa lukemattomista eliittiseuroista koostuvaa salaseurojen verkostoa joista kaikki tähtää yhden maailmantalouden ja maailmanhallituksen perustamiseen. Order of the Garterin jäsenluettelu käsittää suurimman osan Euroopan monarkeista mukaanlukien äskettäin kruunusta luopuneen Hollannin Kuningatar Beatrixin, joka on Rooman Klubin ja Bilderberg ryhmän kunniajäsen ja jonka isä Prinssi Bernhard kuului jälkimmäisen perustajiin.

Colemanin mukaan tämä järjestö vaikuttaa myös lukuisten rikolliskartellien takana ja hallitsee kansainvälistä rikollisuutta, terrorismia ja huumekauppaa rahanpesun välityksellä. Niin uskomattomilta kuin Colemanin väitteet sitten kuulostavatkin, voi jokainen tarkistaa yleisistä historian kirjoista, että Britannian oligarkki johti 1800 -luvulla kansaivälistä ooppium kauppaa, mikä sai aikaan vuosina 1839-1860 käydyt oopiumisodat Brittiläisen Imperiumin ja Kiinan välillä kun Kiinan Qing dynastia alkoi rajoittaa oopiumin myyntiä ulkomaille. Britannian 150 vuotinen siirtomaavalta Hong Kongissa oli seurausta tästä likaisesta huumekaupasta, mikä Colemanin mukaan on yhä tänään Englannin hallitsevan luokan käsissä. Kenties Coleman ei ollut kovinkaan väärässä, kun katsomme viime vuosien paljastuksia valtavirran lehdistössä.

Walesin Prinssi, Order of Garterin toiseksi arvovaltaisin jäsen Kuningattaren jälkeen, kuvattuna järjestön seremoniallisessa asussa Lady Dianan kanssa vuonna 1992.

Kesällä 2012 Daily Mail kertoi kuinka “Britannian suurin pankki salli roistovaltioiden ja huumekartellien pestä rahaa miljoonia puntia sen haarojensa kautta. HSBC seisoo syytettynä sellaisen ‘saastuneen’ kulttuurin edistämisestä missä se tuli kanavaksi rikollisille yrityksille.” NBC NEWS taas kertoi kuinka “HSBC salli pankin toimia rahoittajana asiakkaille, jotka siirsivät hämäriä rahoja maailman vaarallisimmilta ja salaisimmilta kulmilta, mukaanlukien Meksikosta, Iranista, Saudi Arabiasta ja Syyriasta, maanantaina julkaistun USA:n Senaatin tyrmistyttävän raportin mukaan.” Tietysti kun raapaisemme asioita hieman pintaa syvemmältä, huomaamme että tällaisten pankkien rikolliset yhteydet vievät todisteet lopulta Englannin hallitseviin pankkiirisukuihin ja Windsorin Kuningashuoneeseen.

Maaliskuussa 2011 Telegraph kertoi kuinka “Britannian innostunut tuki ‘sharia pankkitoiminnalle’ nosti huolia Washingtonissa, että Lontoo City voi tulla terrorismin rahoituksen keskukseksi, vuotaneet dokumentit näyttivät.” Artikkeli jatkoi USA:lla olleen “erityisiä epäilyjä, että ‘hyväntekeväisyyslahjoitukset’ mitä islamilaiset pankit ovat velvollisia tekemään sharia lain noudattamiseksi, voitaisiin kanavoida al-Qaida myötäilijöille.” Kerroin kirjassani kuinka Prinssi Charles ja pääministeri Gordon Brown tuki yhtä tällaista islamilaista “hyväntekeväisyysjärjetöä”, jolla oli yhteyksiä Hamasiin. Prinssi Charles oli yksi sadoista juhlavieraista Muslim Aidin 25 -vuotisjuhlien illallisilla maaliskuussa 2010 ja piti ylistävän puheen järjestön työlle vaikka turvallisuuslähteet oli paljastanut sen kanavoivan likaista rahaa erityisesti Gazan kaistan jihadisteille.

Yksi huomattava linkki Englannin kuninkaallisten ja terrorismin välillä on sen pitkäaikainen ystävyys Saudi-Arabian kuningashuoneeseen. Voimme unohtaa niin sanotun syyskuun 11:sta  “totuus liikkeen” salaliittoteoriat sotilaslentokoneista ja kaksoistornien hallitusta räjäytyksestä sillä ilman niitäkin on kiistämätön tosiasia,  että New Yorkiin ja Washingtoniin iskeneistä 19 terroristista 15 tuli Saudi-Arabiasta ja että Saudien oma kuningashuone on rahoittanut lukuisia jihadisti ryhmiä ympäri maailman jo vuosikymmenien ajan. Esimerkiksi New York Times raportoi kesällä 2009: “Syyskuun 11:sta uhrien perheiden lakimiehiltä kootut dokumentit tarjoavat uutta todistusaineistoa Saudien kuninkaallisen perheen laajasta taloudellisesta tuesta Al-Qaidalle ja muille ekstremisti ryhmille, mutta materia ei kenties koskaan löydä tietään oikeuteen johtuen laillisista ja diplomaattisista esteistä.”

Tämän vuoden helmikuussa sama lehti raportoi syyskuun 11:sta juonessa mukanaolleen Zacarias Moussaouinin todistuksesta, jonka mukaan terrori-iskut Yhdysvaltoja vastaan oli Saudi-Arabian prinssien rahoittamia ja suunnittelemia. Itseasiassa on olemassa hyvin vahvat todisteet sille, että Saudien kuningashuone on globaalin islamilaisen terrorismin perimmäinen lähde ja rahoittaja, kuten voit käydä itse lukemassa tästä artikkelista. Marraskuussa 2014 myös arvostettu Newsweek -aikakauslehti paljasti Irakin Islamilaisen Valtion (ISIS) saavan pällimmäisen rahoituksensa Saudi-Arabiasta. Tammikuussa 2014 Saudi-Arabialainen Al-Arabiya uutistoimisto toi julkisuuteen artikkelin ja videon Syyriassa toimineen ISIS taistelijan kuulustelusta. ISIS taistelija sanoi olevansa tietämätön miksi hänelle annettiin tehtävä tarkkailla Vapaan Syyrian armeijaa – joka taistelee Bašar al-Assadin hallintoa vastaan – mutta sanoi käskyjen tulevan Saudien Prinssi Turki al-Faisalilta.

Miksi tällaisen tulisi yllättää. Saudi-Arabian virallinen uskonto on wahhabismina tunnettu islamin jyrkkä fundamentalistinen tulkinta, mikä on myös Hamasin, Al-Qaidan, Talibanin ja ISISin pääideologia. Saudit ovat tukeneet wahhabismi-kouluja ja moskeijoita ympäri maailmaa. Saudi-Arabiassa ei ole demokratiaa eikä lehdistön vapautta ja sen hallinnon ihmisoikeusrikkomukset ovat maailman kärkitasoa. Tammikuussa maailmalla herätti suuttumusta aktivisti-bloggaaja Raif Badawin tapaus, joka tuomittiin 1000 ruoskaniskuun. Kristittyjen kannalta Saudi-Arabia on yksi vaarallisimpia asuinseutuja, joissa ristiinnaulitsemisetkin ovat yhä nykypäivää.

Mutta niin irvokasta kuin se onkin, Saudi-Arabia on öljy-bisneksensä kautta lännen liittolainen ja sen gangsterimaisella Mafia-otteella valtaa pitävällä Saudi dynastialla on lämpimät välit Windsorin huoneeseen ja erityisesti Prinssi Charlesiin. Tammikuussa Infowars raportoi Englannin kuningashuoneen kunnioittaneen Kuningas Abdullahin kuolemaa laskemalla Buckinghamin Palatsin lipun puolisalkoon. Tämän diktaattorin kuolemaa seurasi tekopyhien maailmanjohtajien muistopuhe, jotka ummistivat silmänsä sille, että hänen hallintonsa aikana mestattiin paljon useampia kuin on mestattu ISISin toimesta. Tämä toisinajattelijat ja demokratia-aktivistit murskannut tyranni sulki myös omat tyttärensä 13 vuodeksi vankeuteen heidän omaan palatsiinsa. Tämä on saanut epätoivoisen äidin vetoamaan Presidentti Obamaan, että hän vapauttaisi hänen tyttärensä, kuten Daily Mail uutisoi puolitoista vuotta sitten.

Mutta niin läheiset ovat Englannin tulevan kuninkaan suhteet Saudi-Arabiaan – Charlesin on sanottu olevan Saudi-Arabiassa kunnioitetuin läntinen johtaja – että hän teki helmikuussa juhlallisen valtiovierailun tähän maahan toivottaakseen Kuningas Salmannin tervetulleeksi uuteen virkaansa. Ihmisoikeusaktivistit odottivat kruununperillisen nostavan esiin ihmisoikeuskysymyksiä keskustelussaan Salmannin kanssa, mutta paljon todennäköisemmin puheenaiheet ovat koskeneet USA:n vaikutusvallan heikentämistä, juutalaisvaltion tuhoa ja terrorismin käyttämistä pelotteena lännen vapauden ja demokratian hävittämiseksi. Yhdysvaltojen tiedustelu virastojen sisäpiireissä on nimittäin tiedetty jo kauan, että Charlesin poliittinen maailmankuva ei eroa juuri paljoakaan Al-Qaidan, Talibanin tai Hamasin ajattelusta.

Kirjani yhdeksännessä luvussa lainasin The Guardian -lehden uutista marraskuulta 2003 jonka mukaan Yhdistyneen Kuningaskunnan ulkoministeriö neuvoi Charlesia välttämään Amerikan vierailua, koska ”viime yönä kävi ilmi, että Walesin Prinssin näkemykset olivat voimakkaasti Palestiinan puolella ja on yksityisesti kriittinen USA:n poliitiikasta Lähi-Idän konfliktissa.” Tiedustelulähteiden mukaan Charles oli häpeilemätön arabisti, jolla oli “Amerikan käsitteillä ja kansainvälisillä käsitteillä, melko epävakaat näkemykset Israelista.” Hän on keskustellut arabien kanssa myös siitä kuinka pikaruokaravintolaketju McDonald’s – Amerikan ja läntisen kulttuurin symboli – pitäisi julistaa pannaan. 

Prinssi Charles tanssii perinteisessä saudi-puvussa Saudi-Arabian roistovaltion edustajien kanssa ja heiluttaa islamin vereen tahrittua miekkaa.

 Luciferin veljeskunta

Heinäkuun 17. 1889 Albert Pike, kuuluisa skotlantilaisen riitin vapaamuurarijohtaja, laati ohjeet vapaamuurarien 23 ylimmälle neuvostolle kirjoittaen seuraavaa:

”Meidän täytyy sanoa suurelle yleisölle: ”me palvomme Jumalaa, mutta se on Jumala, jota palvotaan ilman taikauskoa. Teille riippumattomat suurmestarit , sanomme tämän, että voisitte toistaa sen 32., 31. ja 30. asteen veljille: vapaamuurariuden uskonnon tulee pitäytyä, koskien kaikkia jäseniä aina korkeimpiin asteisiin asti, Luciferin opin puhtaudessa… Kyllä Lucifer on Jumala ja valitettavasti Adonai on myös Jumala… siten satanismin oppi on harhaa… Lucifer, valon jumala ja hyvyyden jumala, taistelee ihmiskunnan puolesta Adonaita vastaan, pimeyden ja pahuuden jumalaa!”

Prinssi Albertin ja Kuningatar Viktorian esikoinen Edward VII

Piken paljastus vapaamuurariuden ylimpien asteiden luciferismista heittää hyvin synkän varjon kuningasperheen kristillisen julkisivun taakse. On tiedetty nimittäin kauan, että vuodesta 1874 vuoteen 1901, silloinen Walesin Prinssi – tuleva Edward VII – oli Englannin Yhdistyneen Suurloosin Suurmestari. Tämä asia vahvistettiin Yhdistyneen Suurloosin omassa aikakauslehdessä joulukuussa 2012. Samalla lehti paljasti kuningasperheen johtavan aseman englantilaisessa vapaamuurariudessa alkaneen jo niin varhain kuin 1738, kun Yrjö III:n (1760 – 1820) isä, Walesin prinssi Fredrik, vihittiin Suurloosin ensimmäiseksi suurmestariksi. Jokainen Yrjö III:n kolmesta pojasta nousi myös tämän loosin suurmestariksi.

Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin sotien aikana vuodesta 1791 vuoteen 1812 Brittiläisen Imperiumin vapaamuurariutta johti Walesin Prinssi George. Yhdessä isänsä Yrjö III:n kanssa hän oli Order of the Garterin johtava ja arvovaltaisin jäsen. Jokainen voi tarkistaa Wikipedian julkaisemasta ritarikunnan jäsenlistasta, että tuohon aikaan Garterin ritariarvon omisti myös Saksan vapaamuuriuden suurmestari Ernest II, Saxe-Gotha-Altenburgin Herttua. Tämä samainen aristokraatti oli vihitty 1782 Baijerissa vuonna 1776 perustettuun Adam Weishauptin Illuminati -salaseuraan. Ernest II yleni pian tämän salaseuran johtoportaille salanimelle Quintus Severus ja vuoden 1787 jälkeen kun ryhmän kumoukselliset suunnitelmat vuoti julkisuuteen, hän tarjosi Weishauptille turvapaikkaa Gothan kaupungista.

Nimi Gotha löytyy tietysti Windsorin huoneen todellisesta sukunimestä, Saxe-Coburg ja Gotha sillä Ernest II oli Prinssi Albertin – Kuningatar Viktorian aviomiehen – äidin isoisä. On siis olemassa selvä linkki illuminaattien ja Englannin kuninkaallisten välillä. Monilla on tapana viitata salaliittoteorioihin halventavassa merityksessä. Osa Illuminaattien maailmavaltaan kytketyistä teorioista saattaa harhaillakin paranoian ja todellisuuden rajamailla. Prinssi Albertin, Englannin Saxe-Coburg ja Gothan huoneen perustajan, isoisoisän johtava asema illuminaateissa on kuitenkin historiallinen tosiasia. Samoin se, että Ernest II kuului serkkunsa Yrjö III:n aateloimaan Order of the Garterin ritarikuntaan, mikä muodostaa Englannin hallitsevan luokan ytimen.

Illuminaattien toiminta kiellettiin Saksassa 1780 -luvun lopulla ja tämän jälkeen järjestön toiminnasta tai jäsenistä ei ole tiettävästi dokumentoitua informaatiota, mutta sen on uskottu pesiytyneen vapaamuurariuden johtoportaille ja jatkaneen toimintaansa muualla. Tiedämme järjestön saaneen suojelijan aseman Britannian kuninkaallisiin yhteydesssä olleilta aristokraateilta, joilla oli johtava asema Englannin ja Saksan vapaamuurariudessa. Ernest II oli todennäköisesti se linkki, joka toi illuminaattien päämäärät Order of the Garterin agendaan. Onko kovin vaikea päätellä, että Ernest II, Saksan vapaamurariuden suurmestari, vihki illuminaattieihin serkunsa Prinssi Henryn, Cumberlandin ja Strathearnin Herttuan, kuningas Yrjö III:n pikkuveljen, joka oli Engannin vapaamuurariuden suurmestari.

Tai onko mielivaltaista väittää, että illuminaattien jäsenyys olisi siirtynyt Ernest II:lta hänen lapsenlapsenlapsenlapselleen Edward VII:lle, joka oli Englannin Yhdistyneen Suurloosin pää? Jos et ole tutustunut ennestään illuminaattien ryhmään missään yhteydessä, saatat kysyä: “miksi tähän järjestöön kuuluminen on sitten paha juttu?” Pekka Lahtinen luetteloi tämän okkulttien salaseuran tavoitteet kirjassaan Maailman Yhdentyminen (Tampereen kristillinen yhteisö, 1994):

• Kaiken järjestetyn hallinnon kumoaminen.
• Yksityisen omistusoikeuden ja perintöjen lakkauttaminen.
• Isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden kumoaminen.
• Perhe-elämän ja avioliittokäsitteen kumoaminen.
• Kaiken uskonnon ja varsinkin kristinuskon lakkauttaminen.
• Saattaa heidän miehensä “Valontuoja” maailman valtaistuimelle. Sana valontuoja on latinaksi lucifer

Kaikki edellä mainituista näyttää kuuluneen historian kehityssuuntaan viimeisen 200 vuoden ajan. Nämä tavoitteet oli näkyviä myös Ranskan vallankumouksessa ja 1900 -luvun bolsevikkivallankumouksessa. Karl Marxin ja Friedrich Engelssin Kommunistisen Manifestin vuoden 1872 painoksen esipuheessa kirjailijat sanoivatkin heidän puolueohjelmansa saaneen alkunsa vuonna 1847 Lontoon kongressin toimeksiannosta ja myönsivät tavoitteidensa alkuperän tulevan “poliittisilta salaseuroilta, jotka vuodesta 1789 tähän päivään asti ovat kehitelleet toimintaansa ja … tiivistäneet liittoutumistaan ja yhteistyötään.” (Pat Robertson, Uusi Maailmanjärjestys, Kuva ja Sana 1991, sivu 52). Kehottaisin sinua lukemaan juuri mainitsemani kirjan koska siinä ja muissa vastaavissa, tämän salaisen suunnitelman alkuperä ja valta kytketään toistuvasti Lontoon aristokraatteihin.

Yksi esimerkki tästä on Kuningas Edward VII:n hallinnon aikana perustettu Brittiläinen pyöreä pöytä, josta versosi 1919 Kansainvälisten asioiden kuninkaallinen instituutti (Royal Institute of International Affairs) ja tämä taas jatkoi toimintaansa Yhdysvalloissa sen tytärlaitoksen Ulkoasianneuvoston (CFR) muodossa. Suunnitelma anglosaksisten aristokraattien hallitsemasta yhdestä maailmanhallituksesta kehitettiin pyöreän pöydän tapaamisissa, jotka John Ruskinin oppilas Cecil Rhodes – Eteläafrikkan timanttikaivoksilla rikastunut brittiläinen liikemies, joka perusti Afrikkaan 1865 Rhodesian siirtomaavaltion Rothschildien pankkidynastian avustuksella – kutsui kokoon 1900 -luvun alussa. Robertson kirjoittaa:

Ruskin opetti Rhodesille, että brittien yläluokat omasivat “loistavan koulutuksellisen, kauneuden, lainkäytön, kunniallisuuden ja itsekurin perinteen”, jota ei voisi pelastaa ellei sitä ulotettaisi “Englannin alempiin luokkiin ja ei-englantilaisiin massoihin kautta koko maailman.” Epäonnistumisen hinta olisi, että nämä enemmistöt tukahuttaisivat tämän yläluokkaisten englantilaisten vähemmistön, ja että näin heidän perinteensä häviäisi. Tiedämme, että Ruskin luki Platonia joka päivä. Platon haluisi hallitsevan luokan mahtavine armeijoineen ja sille alamaisine yhteiskuntineen. Vanhat yhteiskunta luokat pitäisi hävittää, jotta tuleva uusi maailma saisi puhtaan alun. Näennäisesti tästä kehkeytyisi anglosaksinen utopia, jonka alaisuudessa vanha maailmanjärjestys menettäisi otteensa ja maailmaa valmistettaisiin anglosaksisten aristokraattien ja rahaluokkien hyväntahtoista hallintoa varten (sivu 84).

Yhteys lasten rituaaliseen hyväksikäyttöön

Johnny Deppin tähdittämässä Viktoriaanisen ajan Lontooseen sijoittuvassa Hollywood filmissä From Hell (2001) kuningasperheen historiallinen yhteys vapaamuurariuteen tuodaan avoimesti esiin. Tämä Alan Mooren sarjakuvaromaaniin perustuva trilleri esittää vuodesta 1970 asti tunnetun teorian, jossa tunnistamattomaksi jäänyt Viiltäjä Jack, joka murhasi brutaalisti viisi prostituoitua Lontoon alamaailmassa 1888, yhdistetään Edward VII:n esikoiseen Prinssi Albertiin. Teoria on kyseenalainen, mutta emme tarvitse myyttistä sarjamurhaajaa tai Sherlock Holmesia sen todistamiseen, että Saxe-Coburg ja Gothan aatelissuvulla on yhteys rituaalimurhiin, ihmiskauppaan ja lasten rituaaliseen hyväksikäyttöön.

Tietenkin tällaista väitettä on vaikea sulattaa jos ei jo lähtökohtaisesti usko persoonallisen pahan olemassaoloon ja demonisten henkien manifestioon niissä, jotka opettavat Luciferin olevan “valon jumala ja hyvyyden jumala, joka taistelee ihmiskunnan puolesta Adonaita vastaan, pimeyden ja pahuuden jumalaa!” Mutta on katsottava todisteita huolimatta siitä miten uskomattomalta ne sitten näyttävät. Kehotan lukijaa pistämään merkille kuinka vähän nykyään puhutaan satanismista ja siihen liittyvästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja rituaalimurhista, vaikka 80- ja 90- luvulla tällaisia raportteja ilmestyi solkenaan lehdistössä ja TV -dokumenteissa.

Saatananpalvonta ei ole suinkaan painunut maan alle, vaan puhe siitä on lakaistu tarkoituksellisesti maton alle, koska nykyisin aihe yhdistetään 80 -luvulla nousseen kristillisen oikeisto-fundamentalismin “noita-vainoihin”. Raportit saatananpalvonnan pahuudesta, demonisista riivauksista ja Jeesuksen nimen vapauttavasta voimasta, on nimittäin liian kiusallista materiaa meidän moniarvoiselle yhteskunnalle, koska se näyttää vahvistavan kristillisen maailmankuvan mustavalkoisen dualismin hyvän ja pahan persoonallisesta olemuksesta. Esimerkiksi 70-90 -luvuilla Iso-Britannian ja Amerikan lehdistössä julkaistiin lukuisia raportteja rikoksen uhreilta, jotka väittivät todistaneen tai kokeneen seksuaalista hyväksikäyttöä saatanallisissa rituaaleissa.

Usemmiten tämä hyväksikäyttö oli saatanallisten perheiden tai kulttien sisällä esiintynyttä lasten seksuaalista ja psyykkistä hyväksikäyttöä. Uutislehti arkistojen selaaminen osoittaa, että 1980 -luvun lopusta lähtien jopa 10 000 – 20 000 arvioitiin hakeutuneen terapiaan tällaisesta hyväksikäytöstä. Kuitenkin, monet lehdistössä ja psykologisessa yhteisössä kieltäytyivät ottamasta aihetta vakavissaan ja alkoivat syyttää epäpäteviä terapeutteja “hysterian” lietsomisesta. Yksi hyssyttelijöistä oli vuonna 1992 perustettu The False Memory Syndrome Foundation (FMSF), joka lobbasi poliitikkoja ja psykologeja torjumaan kaikki saatanalliseen hyväksikäyttöön viitanneet rikostutkijat ja terapeutit “saatanallista paniikkia” lietsovina puoskareina.

Tämä johti Englannin parlamentin vuoden 1994 päätökseen, mikä julisti saatanallisen hyväksikäytön myytiksi. Päätös kumottiin kuitenkin kuusi vuotta myöhemmin ja hallitus julisti saatanallisen hyväksikäytön todelliseksi ilmiöksi. The Indenpentent kirjoitti tästä raportista huhtikuussa 2000:

Sen löydöt ovat riidassa vuoden 1994 konservatiivi hallituksen raportin väitteisiin, mikä päätti saatanallisen hyväksikäytön olleen ”myytti”. Se seuraa lastensuojelu virastojen ja hallituksen kasvavaa huolta organisoidusta lasten hyväksikäytöstä. Viime viikolla ilmaantui, että poliisi oli tutkimassa oletettua 4000 lapsen seksuaalista ja fyysistä hyväksisäyttöä päiväkodeissa ja neuvoston johtamissa kodeissa Devonissa. Neiti Sinason, joka on hoitanut 126 rituaalisen hyväksikäytön selviytyjää, sanoi eilen, että monissa tapauksissa lapsia kidutettiin pitämällä veden alla tai saatiin uskomaan, että he olivat todistaneet vastasyntyneiden murhaa osana saatanallista rituaalia. ”Jotkut lapset ovat syntyneet hyväksikäytön tarkoitusta varten eikä heitä ole rekisteröity syntymätodistuksiin,” hän lisäsi.

Vuonna 2013 paljastui, että BBC juontaja Jimmy Savile – Prinssi Charlesin pitkäaikainen ystävä, johon Charles luotti kaikessa avioliittoneuvoista puheiden tarkistukseen – oli lapsia hyväksikäyttäneen saatanallisen kultin jäsen. Tämä Kuningatar Elisabet II:n aateloima Britannian historian pahin seksirikollinen paljastettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2011. Sittemmin Savilen rikoksia koskeneet paljastukset on johtanut poliisin paljon laajemman pedofiiliverkoston jäljille, joka on saattanut sisältää Britannian vaikutusvaltaisinta kermaa poliittisesta, sotilaallisesta ja jopa kuninkaallisesta eliitistä. Viime aikoina tällaisten syytösten keskeltä on löytynyt Britannian entinen pääministeri Edward Heath, joka oli myös Elisabet II:n aateloima Order of the Garterin ritari.

Todisteet tällaisen VIP pedofiilikultin olemassaolosta menee paljon syvemmälle eikä niitä ole mahdollista tarkkailla kovin laajasti tässä artikkelissa, mutta käsittelin sitä seikkaperäisesti jo kirjani luvussa 12. Nämä syytökset eivät koske vain Saxe-Coburg ja Gothan englantilaista haaraa mutta myös sen belgialaista haaraa, kuin myös Alankomaita hallitsevaa Orania-Nassau-sukua. Euroopan kaikki kuningashuoneet ovat läheistä sukua toisilleen ja niiden monerkit jakavat yhteisen ritariarvon Elisabet II:n johtamassa Order of the Garterissa. Erään kuninkaallisen sivuston mukaan illuministisen Bilderberg ryhmän kunniajäsen “Hollannin Kuningatar Beatrix on Yhdistyneen Kuningaskunnan Elisabet II:n viidennen polven serkku. Kuningatar Elisabetilla on sanottu olleen lämmin ja läheinen suhde Kuningatar Beatrixin kanssa.”

Belgiaa hallitseva Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone polveutuu samasta saksalaisdynastiasta mistä myös Windsorin huone on versonut. Sen perustaja Leopold I (1831 – 1865) oli Englannin Prinssi Albertin setä ja tämän puolison Kuningatar Viktorian eno. Belgian ensimmäisen kuninkaan veljenpoika Prinssi Albert perusti siis Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuoneen englantilaisen haaran johon Elisabet II myös kuuluu vaikka nimi Windsor kätkee perheen saksalaisen alkuperän. Leopold I:n poika Leopold II, Prinssi Albertin ja Kuningatar Viktorian ensimmäisen polven serkku, vihittiin Most Noble Order of the Garteriin vuonna 1866.

Belgian Leopold II  (1865 – 1909)

Jokainen historiaa tutkinut tietää, että Leopold II oli yksi ihmiskunnan suurimpia rikollisia. Vuonna 1885 hän perusti Afrikkaan Kongon vapaavaltion, joka oli kuninkaan yksityisessä omistuksessa toisin kuin aikansa muut Afrikan siirtomaat. Kongon ainoana omistajana Leopold II perusti maahan julman sortohallinnon, joka käytti sen alkuperäisväestöä orjatyövoimana kumiteollisuudessa. Jos orja ei täyttänyt kumikeruun vaadittua kiintiötä, häntä rangaistiin kuolemalla tai käden amputoimisella. Lukuisia lapsia silvottiin Kuningas Leopold II henkilökohtaisesta määräyksestä ja jopa 10 miljoonan kongolaisen uskotaan saaneen surmansa. Wikipedia kertoo:

Nykyään Kongon vapaavaltion aikaisia tapahtumia pidetään yhtenä historian pahimmista kansanmurhista ja ihmisoikeusrikoksista: 40 vuoden aikana Kongon asukasluku väheni noin 20 miljoonasta noin 10 miljoonaan. Raportit alkuperäisväestön törkeästä hyväksikäytöstä ja laajalle levinneistä ihmisoikeusrikoksista (muun muassa orjuus, silpominen, raiskaukset ja murhat), erityisesti kumiteollisuudessa johtivat kansainväliseen liikehdintään 1900-luvun alussa. Lopulta vuonna 1908 Belgian parlamentti pakotti kuninkaan luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle.

Saatat ihmetellä miksi et ole koskaan kuullut tästä miehestä. Kaikkihan tuntevat Stalinin, Hitlerin ja Pol Potin, mutta harvat ovat kuulleet Leopold II:sta. Kenties tätä vaitonaisuutta selittää se, että hänelle oli kiinteä yhteys Englannin kuninkaalliseen perheeseen. Leopold II:n rikokseset ihmisyyttä vastaan oli kuitenkin laajasti raportoitu jo 1900 -luvun alun Englannissa ja ympäri maailman kun brittiläinen ihmisoikeusaktivisti Edmund Dene Morel toi ne yleiseen tietoon. Aiheesta on tehty lukuisia dokumentteja joita voi käydä katsomassa täältä ja täältä. Vieläkin vähemmän tiedetään Leopold II:n seksuaalisesta suuntaumisesta pieniin lapsiin ja hänen osallisuudestaan Lontoon alamaailman lapsiprostituutiossa. Verkkosivu liveleak.com kirjoitti tästä 28. tammikuuta 2013:

Kirjailija Thierry Debels oli vieraana ohjelmassa ‘Controverse’ (RTL-TVI). Hän sanoi, että kuningas Leopold II oli kiintynyt pieniin tyttöihin, niin nuoriin kuin 10 vuoden ikäisiin. Belgian kuningas meni Englantiin saadakseen seksiä näiden viattomien pienten tyttöjen kanssa. Thierry Debels on löytänyt informaation lehti artikkeleista vuodelta 1885 missä käsiteltiin rouva Jeffriesin oikeudenkäyntiä.

Wikipedian mukaan ”Mary Frances Jeffries (1820 – 1907) oli ilotalon emäntä ja parittaja Lontoon alamaailmassa myöhäisellä 1800 -luvulla… 1870 -luvunaikana, hän johti yhtä harvoista bordelleista Viktorian-ajan Lontoossa, mikä tyydytti yksinomaan monia kaupungin eliitistä mukaanlukien huomattavia liikemiehiä ja poliitikkoja sisältäen ainakin yhden jäsenen ylähuoneesta ja nimitti kaarti viranomaisia kuin myös aristokraatteja kuten Leopold II:n. Hän oli myös mukana valkoisessa orjuudessa ja lapsiprostituutiossa järjestäen usein lasten sieppauksia tarjoutumalla katsomaan lasten perään samalla kun vanhemmat menivät keräämään matkatavaroita tai ostamaan junalippuja.” Jos jo 1800 -luvun asianajajat löysivät todisteita vaikutus-valtaisten ihmisten VIP pedofiilikerhosta ja nykypäivän poliisi tutkii samanlaista asiaa, herää kysymys että mitä ihmettä on oikein meneillään Euroopan rikkaiden ja mahtavien keskuudessa. Mitä meille on jätetty kertomatta?

Sir Savilen tapaus nosti taas julkiseen tutkintaan väitteet vaikutusvaltaisista lasten hyväksikäyttäjistä, mutta se ei ole ensimmäinen kerta. Artikkelissaan saatanallisesta hyväksikäytöstä, Wikipedia kertoo tämän ilmiön olleen “moraalinen paniikki joka sai alkunsa Yhdysvalloissa 1980 -luvulla leviten ympäri maata ja lopulta moniin osiin maailmaa, ennenkuin väheni suurimmaksi osin myöhäisellä 1990 -luvulla. Syytökset saatanallisesta rituaalihyväksikäytöstä sisälsi raportteja ihmisten fyysisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä okkulttisten tai saatanallisten rituaalien kontekstissa. Äärimmäisimmässä muodossaan saatanallinen rituaalihyväksikäyttö käsitti oletetun maailmanlaajuisen salaliiton missä oli mukana maailman eliitin rikkaita ja mahtavia missä lapset olivat siepattu tai kasvatettu uhrausta, pornografiaa tai prostituutiota varten.“

On hyvin tunnettua, että useimmat pedofiilit ovat kasvaneet kieroutuneissa perheissä joissa he ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi omien lähiomaistensa taholta hyvin nuorella iällä. Käsittelemätön trauma on johtanut sitten aikuisiällä uhrin oman seksuaali-identiteetin vääristymiseen ja sisäiseen paatumukseen viattomien lasten kustannuksella. Jos Leopold II oli lasten hyväksikäyttäjä, ei pitäisi olla kovin yllättävää jos samasta suvusta nousseet Albert I (1909 -1934), Leopold III (1934 – 1951), Baudouin (1951 – 1993), Albert II (1993 – 2013) ja nykyinen Belgian hallitsija Philippe, olisivat myös osallisina lasten hyväksikäytössä. Olisi moraalitonta jos perustaisin tällaisen lausunnon vain pelkkään oletukseen.

Tätä oletusta tukee kuitenkin Belgian arvostettujen tutkivien journalistien Marie-Jeanne Van Heeswyckin, Annemie Bultén ja Douglas De Coninckin kokoama yli 500 sivuinen X-Asiakirjat, joka käsittelee Belgiaa vuonna 1996 järkyttänyttä Dutrouxin tapausta ja siihen liittyvää salaliittoa, mikä perustui kahdeksan silminäkijätodistajan kertomuksiin. Näiden niin sanottujen X-todistajien mukaan syyskuussa 1996 vangittu Marc Dutroux oli vain osa laajempaa ihmiskauppa ja lapsiseksi rinkiä, jonka asiakkaisiin kuului monia Belgian merkittävimpiä ihmisiä mukaanlukien useita kuningasperheen jäseniä. Käsittelin Dutrouxin  tapauksen salaliittoa yksityiskohdilla kirjani 12. luvussa. Voit tarkastella salaliittoon liittyviä todisteita käsikirjoitukseni oikolukemattomasta pdf-versiosta tai vaihtoehtoisesti voit tutustua aiheeseen Joël van der Reijdenin huolella dokumentoidusta artikkelista englannin kielellä täältä.

Massamurhaajat sukkanauhoissa

James Bond tuntisi olonsa tuskin kotoisaksi mikäli Elisabet II päättäisi lyödä hänet sukkanauharitariksi. Most Noble Order of the Garter on nimittäin sisältänyt joitakin historian pahimpia roistovaltioiden massamurhaajia. Olen tutkinut vasta tämän kaikkein ylhäisimmän ritarikunnan jäsenluetteloita. Kukaa tietää mitä hirviöitä löytyy Britannian muista Elisabet II:n hallitsemista ritarikunnista joita on lukuisia. Raiskaaja, pedofiili, nekrofiili ja satanisti Jimmy Savile oli Order of the British Empiren ritari. Mainitsinkin jo “Kongon Hitlerin” Belgian Leopold II:n, jonka Kuningatar Victoria aateloi Garterin ritarikuntaan 1866. Tuohon aikaan Garterin lista sisälsi lukuisia Euroopan itsevaltaisia tyranneja mukaanlukien edesmenneen Ottomaani Imperiumin sulttaaneja ja keisarillisen Venäjän tsaareja, jotka olivat henkilökohtaisesti vastuussa useimpien Venäjän pogromien alkuunpanemisesta.

Jos unohdamme nämä 1800 -luvun despootit, 1900 -luvun jäsenlista näyttää jopa vieläkin hirveämmältä. Hitleriä, Stalinia ja Mussolinia lukuunottamatta löydämme sieltä monia ensimmäisen ja toisen maailmansodan avainhenkilöitä ja useimmiten brittien ja heidän liittolaistensa vihollisten puolelta. Esimerkiksi jokainen keskus- ja ympärysvaltojen avainjohtaja kuului tähän järjestöön Englannin Yrjö V:n serkkuja Saksan keisari Vilhelm II:sta ja Venäjän tsaari Nikolai II:sta myöten (vaikka he taistelivat toisiaan vastaan vieden miljoonia alamaisiaan kuolemaan). Samaan aikaan Englannin aristokraatteja palvelleet kansainväliset pankkiirit rahoittivat sodan molempia osapuolia. Vuonna 1938 Elisabet II:n isä Yrjö VI aateloi ritarikuntaan Romanian hallitsija Carol II:n, joka oli fasistien liittolainen.

Samana vuonna jolloin Yrjö VI löi hänet Garterin jäseneksi, Carol II kaappasi itselleen diktaattoriset valtuudet ja loi Saksan mallin mukaisen yhden puolueen systeemin, mikä muiden fasistivaltioden tapaan sääti Romaniaan juutalaisten vainon oikeuttavat antisemiittiset lait. Tästä huolimatta Carol II:sta ei erotettu koskaan järjestöstä. Onko tämä lopultakaan yllättävää, kun huomioimme, että saman kuninkaan veli veljeili Hitlerin kanssa aina maanpetokseen asti. Kirjoitin myös äskettäin The Sunin etusivun julkaisemasta valokuvasta missä Prinsessa Elisabet ja hänen äitinsä yhtyi Edward VIII:n kanssa innostuneeseen natsitervehdykseen vuonna 1933. Samaan aikaa Carol II:n kanssa järjestössä palveli myös Italian kuningas Victor Emmanuel III, joka oli Mussolinin nukkehallitsija. Victor Emmanuel oli täysiverinen fasisti-myötäilijä, joka ei kokenut moraalista velvotetta protestoida Mussonin antisemiittisiä lakeja.

Kaikkein järkyttävin tapaus on kuitenkin Japanin Keisari Hirohito, joka erotettiin järjestöstä vasta sen jälkeen kun hän oli hyökännyt Yhdysvaltoja vastaan Pearl Harborin hyökkäyksessä 1941. Hirohiton erotus oli todennäköisesti Churchillin painostama diplomaattinen ele millä Yhdysvallat saatiin taistelemaan Brittien puolella. Tämän todistaa sekin, ettei Keisari Hirohitoa tuomittu sodan jälkeen sotarikoksista ja hänet otettiin takaisin järjestöön taas 1971. Miksi Elisabet II katsoi läpi sormien Hirohiton sotarikoksia ja vihki hänet uudelleen sukkanauharitarikuntaan. Järjestöön vihkiminen on suurin kunnianosoitus minkä Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsija voi myöntää ystävilleen ja alamaisilleen Britanniassa ja muualla.

Tämä puolijumalaksi itsensä julistanut keisari syyllistyi historian räikeimpiin sotarikoksiin hyökätessään Kiinaa vastaan vuonna 1937. Vain harva historioitsija kieltää nykyään enää Hirohiton henkilökohtaisen vastuun Japanin armeijan sotarikoksiin. Näihin rikoksiin kuului mm. naisten ja jopa pienten lasten joukkoraiskaamisia, miesten elävältä hautaamisia, mestauksia ja ainakin yhdeksän miljoonaa siviiliä kuoli Hirohiton määräämässä Japanin agressiosodassa. Keisari Hirohito oli henkilökohtaisessa vastuussa monien kansainvälisten lakien kumoamisesta, jotka olisivat rajoittaneet sotavankien ja siviilien julmaa kohtelua. Myös kemialliselle sodankäynnille hän näytti vihreää valoa. Tällaisen “mukavan miehen” poika on yhä tänään Order of the Garterin kunnianarvoisa jäsen.

Yrjö VI vapaamuurari-asussaan

Äskettäin Iso-Britanniassa juhlittiin Elisabet II:n johdolla toisen maailmansodan päättymisen 70 -vuotisjuhlia, joka päättyi USA:n pudottamiin Hiroshiman ja Nagasakin pommeihin elokuussa 1945. Elisabet II:n isännän rooli tällaisissa juhlissa on törkeä loukkaus Japanin uhrien omaisia kohtaan. Kun Hirohito hyökkäsi Kiinaan vuonna 1937, hän oli tuolloin nykyisen monarkin isän uskottu ja lojaali palvelija. Isoisänsä Edward VII:n tapaan Yrjö VI ja kumpikin hänen kahdesta veljistään piti tuohon aikaan myös johtavaa asemaa Brittiläisen Imperiumin vapaamuurariudessa. Keisari Hirohito palveli siis viimekädessä saatananpalvojaa nimeltä Yrjö VI. Tämän saatananpalvojan tytär istuu nyt valtaistuimella puolisonaan Prinssi Philip, joka on myös korkea-arvoinen mestarimuurari Laivasto Loosissa Nu. 2612. Kentin Herttua Edward, Kuningattaren serkku, on vapaamuurariuden pää koko maailmassa.

Johtopäätös 

Kun Prinssi Charlesin tausta on tällaisessa perheessä, voimme alkaa käsittää paremmin sitä kylmyyttä, valheita ja petoksia, joita Diana sanoi todistaneensa tämän suvun kulissien takana. Voimme käsittää myös sen miksi Charles sanoi, ettei hän tiedä mitä rakkaus merkitsee. Nämä ihmiset ovat täysin vailla rakkautta, empatiaa tai sääliä. Oliver James, joka on yksi Britannian arvostetuimpia psykologeja, sanoi äskettäin, että Prinssi Philip on henkilö “jolta puuttuu kokonaan sisäinen tunne oikeasta ja väärästä. Syvällä sisimmässään hän ei välitä kenestäkään toisesta yhtään mitään. Hän pitää kaikkia muita mahdollisina uhkina. Hän on täysin itsekäs ja tämä on aivan kuten Fred West tai kuka tahansa psykopaattinen henkilö.” (ks. videot: kolmas promovideo). Kun tällainen diagnoosi tulee Oliver Jamesin kaltaisen ihmisen suusta, pitäisi useimpien meistä ottaa hänen varoituksensa tosissaan.

Chris Everard dokumentti kuninkaallisen perheen murhaamasta Lady Dianasta tuo selvästi esiin Windsorin huoneen okkulttiset kytkökset pimeyden maailmaan.

Mitä tapahtuu 15. päivä eteenpäin syksyyn ja vuoden 2016 alkuun? Alkaako seitsemän vuoden vihan aika jo puolen vuoden sisällä vai onko meillä vielä armonaikaa?

Seuraava puolen vuoden jakso elokuun puolivälistä helmikuuhun saattaa muodostaa erään käänteentekevimmän ajanjakson koko ihmiskunnan historiassa. En ole profeetta, mutta uskon Raamatun profetioiden tarjoavan luotettavan ikkunan tulevaisuuteen. Tämän ikkunan läpi monet ovat ennustaneet tulevia tapahtumia huomattavilla yksityiskohdilla. Historia on todistanut Raamatun ennustusten paikkansapitävyyden kerta toisensa jälkeen. Miksi uskon Raamatun ennustusten ja aikain merkkien kohdentavan tähtäimen tähän puolen vuoden jaksoon mahdollisena lähtö-laukauksena Jeesuksen paluuta edeltävälle seitsemän vuoden vihalle?

Huomautus tähän lähes vuoden takaiseen artikkeelini heinäkuun 30. päivältä 2016: Suomi24 keskustelufoorumilla oli tällä viikolla keskustelua vääristä profetioista ja vääristä profeetoista. Joku nimimerkillä “näitähänriittää” oli linkittänyt artikkelini tuohon keskusteluun ja lisännyt kommentin “Väärän profeetan väärä profetia”. Ennen kuin yhä useammat tuomitsevat minut vääräksi profeetaksi tämän kirjoitukseni perusteella, toistan tähän sen mitä jo vastasin tuolle kirjoittajalle. Lisäisin vielä, että artikkelin johdannossa olevan sanan “saattaa” kursivointi on alkuperäinen eikä jälkikäteen lisätty.

En viitsisi provosoitua tälläisistä laisinkaan, mutta saanen kysyä tämän linkin lähettäneeltä, että minkä kohdan perusteella kirjoitustani tuomitset minut vääräksi profeetaksi. Esimerkiksi tuossa artikkelissani en esittänyt mitään noista tulkinnoistani Herran Sanana. Huomaa otsikon kysymys “vai onko meillä vielä armon aikaa?”. Aivan kirjoituksen lopusta löydät seuraavan lisäyksen, “Vaikka minulla ei ole vastauksia kaikkeen, on mielenkiintoista seurata mitä tulee tapahtumaan – jos mitään – ennen tämän määräajan umpeutumista.” Tuossa artikkelissa esitin vain joukon erilaisia Raamatun profetioiden pohjalta esiin nousevia ajatuksia herättäviä tulkintoja siitä milloin seitsemän vuotinen vihan aika voisi alkaa ja päädyin ehkä turhankin malttamattomasti ja uhkarohkeasti esittämään, että se olisi voinut alkaa jo tämän vuoden alussa.

Myönnän virheeni tässä, mutta samalla mikään tästä ei tee tyhjäksi niitä syvällisiä tutkimuksia, jotka liittyivät tuossa artikkelissani käsittelemään ns. Raamatun profeetalliseen sapattikalenteriin. Pyytäisin muistamaan, että nämä ovat tulkintoja, joiden pohjalta jo varhaiset kirkkoisät yrittivät arvailla Jeesuksen toisen tulemuksen vuosilukua. Eikä edes juttuni lopussa esitetty tulkinta Danielin 12. luvun aika-profetiasta ole todistunut vielä vääräksi, koska ajatukseni siitä että vuoteen 2023 osuva profetian viimeinen vuosiluku viittaisi tuhatvuotisen valtakunnan alkuun, on vain yksi mahdollinen tulkinta tuohon näkyyn, koska näyn viimeinen ajankohta – jonka päätepistettä ei tarkemmin siinä määritellä – voi tarkoittaa myös esim. vihan ajan alkua, sen keskikohtaa tai sitten Jerusalemin kolmennen temppelin perustamista (mikä on myös looginen vaihtoehto ottaen huomioon näyn yhteyden Temppelivuoreen ja Al-Aqsa moskeijaan).

On helppoa tuomita ja kritisoida ulkoapäin pinnallisella Google-selailulla, kun ei ole itse antanut kaikkeaan tutustuakseen syvällisesti ja omistaakseen koko elämäänsä Raamatun profetioiden tutkimuksella Jumalalta viisautta rukoillen. En ole pyytänyt ihmisiä heittämään aivojaan narikkaan ja seuraamaan tulkintojani profetioista vaikka kuolemaan saakka. Esitän vain rationaalisia perusteita erilaisten näkemysten puolesta ja jokainen omilla aivoillaan ajatteleva saa sitten tehdä niiden perusteella omat johtopäätöksensä. That’s it! Väärä profeetta on se, joka esittää saaneensa profetian tai näyn Herralta ja esittää sen sitten kuulijoilleen Herran puheena vaikka profetia ei koskaan toteutuisikaan. Raamatullisesti katsoen väärä profeetta on myös paljon enemmän, koska hän johtaa kristittyjä harhaan myös väärillä opeillaan.

Se onko eskatologiset tulkintani, jotka esitin 700-sivuisessa kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus, sitten vääriä vai oikeita, se on teidän itsenne arvioitava. Jos esim. Antikristuksen henkilöllisyyttä koskeva ennustukseni, jonka esitin tässä kirjassa tuhansilla lähdeviitteillä, todistautuisi historian kuluessa lopulta vääräksi, niin otan täyden vastuun vääristä tulkinnoistani, joista joudun kerran vastaamaan Jumalan ja Hänen seurakuntansa edessä. Mutta ellen olisi seurannut sitä kutsumustani, jonka uskoin syvällä sisimmässäni Pelastajani antaneen minulle ja kulkeneen tuota ajoittain hyvin raskastakin tietä tutkimusteni esilletuomiseksi, vaan pitänyt vain itsekkäästi kaikki tutkimukseni omana tietonani, niin olisin yhtälailla joutunut vastaamaan siitä kerran Hänen edessään jos Hän oli todellakin kutsunut minut tähän työhön.

Tämä aika elokuusta vuoden 2016 alkuun on profeetallisesti hyvin hälyttävää useista eri syystä. Näitä syitä tulen tarkastelemaan tämän artikkelin puitteissa. Aloitan siitä, että toisen maailmansodan päättäneistä Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeista tuli kuluneeksi 9. elokuuta 70 vuotta. Japani antautui de facto (käytännössä) 15. päivä ja de jure (laillisesti) 2. syyskuuta venyttäen toisen maailmansodan keston kuuteen vuoteen ja yhteen päivään. Tämä kuuden vuoden ajanjakso merkitsi ihmiskunnan historian tuhoisinta konfliktia missä sai surmansa 50 – 80 miljoonaa ihmishenkeä ja näistä 11 miljoonaa tapettiiin natsien kuolemanleirien helvetillisissä murhatehtaissa. Tämän mittakaavan kuolleiden sadonkorjuuta ei oltu nähty sitten mustan surman 1300 -luvulla, jossa uskotaan kuolleen 70 – 200 miljoonaa ihmistä. Selitän myöhemmin miksi tämä 70 vuoden rauhanaika muodostaa hyvin merkittävän ajanjakson Raamatun profeetallisessa kalenterissa.

Sivustoni pääviestiä ylläpitäen on syytä huomioida, että se oli 9. elokuuta, kun Express julkaisi uutisen otsikolla, “Prinssi Charles: Minä haluan pelastaa maailman lastenlastemme tähden”. Jos olet sivujeni uusi tulokas, sinun kannattaisi kiinnittää suurempaa huomiota tähän orjantappuraan jolla Englannin kruununperillinen on yrittänyt kruunata itsensä viime vuosina. Yksikään toinen ei ole puhunut Charlesin tavoin sitten Jeesuksen Kristuksen. Päivää aikaisemmin Daily Mail uutisoi ISIS-jihadistien juonesta iskeä 15. päivä pidettävään toisen maailmansodan päättymisen 70 vuotisjuhlaan, jota Elisabet II ja Prinssi Charles tulevat isännöimään. Tämä merkitsee ensimmäistä terrorihälytystä jossa Irakia ja Syyriaa hallitseva ISIS, joka mestaa brutaalisti Lähi-Idän kristittyjä, uhkaa nyt myös Iso-Britannian maaperää.

Mailin mukaan tämä terroriuhka on saanut “poliisin ja MI5:n mukaan vimmattuun kilpajuoksuun aikaan vastaan estää Syyriasta organisoitu salamurhajuoni Islamilaisen Valtion komentajien taholta.” Tämän syyrialaistaustaisen terrorijärjestön tähtäimessä on sanottu olevan myös Kuningatar tai Prinssi Charles. Jos ISIS todella toteuttaisi iskun Kuningatarta vastaan, en yllättyisi jos se olisi Charlesin oma tilaustyö, koska hän on odottanut äitinsä perintöä jo ikuisuuden ja tulossa pian liian vanhaksi kantamaan kuninkuuden loistoa (ks. Dan. 11:21; “kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa.”). Lähimpien perheenjäsentensä salamurhaaminen on hänelle jo näet tuttua puuhaa, kuten se on ollut kaikkina aikoina kuninkaallisissa suvuissa. Samainen kruununperijä ei ole peitellyt ihailuaan islamin veristä uskontoa kohtaan tai halveksuntaansa juutalaiskristilliselle uskolle.

Kun havahdumme siihen järkyttävään tosiasiaan, että Englannin kuningasperhe edustaa ISIS:täkin vaarallisempaa terroriorganisaatiota, jolla on suorat yhteydet natsismin murhaavaan ideologiaan, on hyvin mahdollista että Isiksen varjolla tehty peiteisku omia kansalaisia vastaan kuuluu heidän pimeään agendaansa. Jos Charles kykenee järjestämään Dianan autokolarin kaltaisen kansainvälisen uutispektaakkelin – ja pesemään kätensä siitä kohta jo 18 vuoden ajan – ,miksi hän ei pystyisi teettään myös lavastettua terrori-iskua Lontoon syämeen MI6:n ja Incrementiksi kutsutun armeijan salaisen teloitusryhmän avulla. Mihin hän tällaisella iskulla sitten pyrkisi? Kenties  lisäämään valtion oikeutta yhä ahdistavampaan kansalaisten valvoltaan tai saattaakseen voimaan sotalain demokratian lakkauttamiseksi “siihen asti kunnes terroristit ovat saatu kiinni ja teloitettu”.

Näinhän Hitlerkin kaappsi 1930 -luvulla diktatuurisen vallan, kun natsit sytyttivät valtionpäivätalon palamaan ja syyttivät hyökkäyksestä kommunisteja. Myös USA:n sotavoimilla oli kylmän sodan aikaan suunnitelmissa räjäyttää alas yhdysvaltalainen lentokone ja syyttää siitä Kuubaa, jotta agressiolle Kuubaa vastaan olisi saatu kansalaisten hyväksyntä. Suunnitelma lopulta peruuntui, kun se ei saanut presidentti Kennedyn hyväksyntää. Mutta tapahtui sitten 15. päivä jihadistien iskua Lontooseen tai ei, on useita syitä ajatella näiden juhlallisuuksien käynnistävän “vimmatun kilpajuoksun aikaa vastaan” – aikaa, joka tikittää yhä nopeammin kohti keskiyötä. Ja uskon keskiyön lyöntien kajahtelevan Lontoon Big Benissä leviten sieltä värähtelevinä aaltoina jokaiseen kansaan ympäri tellusta.

Kuuluuko keskiyön lyönnit jo syyskuussa?

Katso tästä mitä merkittävää tapahtui tämän tetradin keskellä esiintyneen auringonpimennyksen aikana.

Jos syötämme Googleen “Bloodmoon Apocalypse” tai vastaavaa löydämme kymmeniä sivuja, videoita ja uutisartikkeleita – jopa sekulaareissa uutislehdissä -, jotka ennakoivat jotakin suurta tapahtuvan tämän vuoden syyskuussa. Kirjoitin tästä aiheesta itsekin helmi– ja maaliskuussa. Niin sanottu verikuu apokalypsi viittaa Mark Biltzin, John Hageen ym. esittämään teoriaan, jonka mukaan syyskuun 13. päivä esiintyvä auringon osittainen pimennys ja 28. päivä tapahtuva kuunpimennys – jolloin maan varjo osuu kuun ja auringon väliin saaden kuun näyttämään maasta katsottuna verenpunaiselta -, enteilee mahtavaa taivaallista merkkiä historian päättymisestä sellaisena kuin sen tunnemme.

Tällaiset auringon- ja kuun-pimennykset eivät ole sinällänsä mitenkään harvinaisia ilmiöitä, mutta kun kuunpimennykset esiintyvät neljän peräkkäisen verikuun sarjassa, kutsutaan niitä tetradeiksi. Mutta tällaisenakaan ilmiö ei ole kovin harvinainen, sillä viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana sen esiintyvyys on ollut vuosisataa kohden keskimäärin kolme. Mikä sen sijaan on harvinaisempaa, on se että nämä tetradit – neljä peräkkäistä verikuuta – esiintyvät samoina päivinä heprealaisen kalenterin juhlapyhien kanssa. Tällaisia tetradeita on ollut kahdentuhannen vuoden aikana vain kahdeksan; näistä kolme edellistä esiintyi vuosina 1493-1494, 1949-1950 ja 1967-1968.

Koska jokainen edellä mainituista vuosiluvuista merkitsi huomattavaa historiallista ja profeetallista murroskohtaa (1492: Amerikoiden löytyminen, Espanjan inkvisitio; 1948: Israelin synty; 1967: Itä-Jerusalemin Temppelivuoren päätyminen juutalaisille kuuden päivän sodassa), esittävät verikuu-teorian kannattajat näiden aikaisempien ennakkotapausten antavan varoittavan viestin vuosien 2014-2015 tetradin profeetallisesta herätyskellosta. Tämä yhdeksäs  tetradi on tämän vuosisadan ainut juutalaisiin juhlapyhiin korreloiva tetradi. Eräs Raamatun useasti mainitsemista lopun ajan taivaallisista merkeistä on auringon pimentyminen ja kuun muuttuminen verenpunaiseksi. Lainaan Jooelin profetiaa ja Johanneksen näkyä:

Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu. (Jooel 2:28-32)

Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: “Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?” (Ilm. 6:12-17)

Asia johon meidän tulisi kiinnittää huomiota näissä kahdessa profetiassa on niiden rinnakkaisuus; kummassakin mainitaan verikuu ja sitä edeltävä auringonpimennys. Ja mikä tärkeintä: kummankin näyn mukaan tämä taivaallinen ilmiö edeltää Herran päivää, mikä tarkoittaa seurakunnan tempausta ja sen yhteydessä alkavaa seitsemän vuoden vihaa (1. Tess. 5:1, 2. Tess. 2:3). On kokonaan toinen kysymys onko tulevan syyskuun auringon- ja kuunpimennys – johon huipentuu vuosien 2014 – 2015 tetradi – sama ilmiö kuin se mihin viittaa yläpuoliset jakeet. Jos näin silloin kuuden ensimmäisen sinetin tulisi toteutua ennen lokakuun alkua. Tosin nämä jakeet voivat viitata yhtälailla johonkin luonnonmullistuksen aikaansaamaan kataklysmiin, joka pimentää taivaan ja saa auringonvalon heijastumaan kuusta verenpunaisena.

Tärkeämpi huomio on nyt se, että niin Jooel kuin Johanneskin sanoo tämän taivaallisen ilmiön edeltävän Herran päivää. Myös Johannes sanoo jakeessa 17 ettei Karitsan ja valtaistuimella Istuvan vihan suuri päivä käynnisty ennen kuudennen sinetin murtamista. 1. Tess. 5:1:ssä Paavali sitoo selvästi termin “Herran päivä” seurakunnan ylösottoon  ja tätä samaa ilmaisua hän käyttää myös toisessa Tessalonikalaiskirjeessään, kun hän ilmoittaa ettei Herran päivä tulisi ennenkuin luopumus tapahtuu ja Laittomuuden ihminen paljastetaan. Nämä kohdat ovat saaneet aikaan suurtakin sekaannusta ja erimielisyyttä kristikunnassa viimeisen 100 vuoden aikana. Kysymys tempauksen ajankohdasta on jakanut kristittyjä eri leireihin, jotka tunnetaan käsitteillä post- (jälkeen) mid-(keskellä) ja pre-(ennen) tribulation.

Seurakunnan ylösottoa edeltävät merkit

Pretribulation tempaus -käsityksen kaavio. Tässä seurakunnan aikaa seuraava 70. vuosiviikko tai seitsemän vuoden (1260 päivää X 2) vihan aika luetaan ilmestyskirjan lukuihin 6 – 19 ja tempaus assosioidaan Johanneksen taivaaseenottoon Ilm. 4:1:ssä.

Viimeisen sadan vuoden  aikana on ollut vallalla niin sanottu scofieldilainen pretribulation -oppi, joka alkoi yleistyä 1900 -luvun alussa C.I.Scofieldin julkaiseman viiteraamatun johdosta. Kirjani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus ensimmäisessä osassa yritin perustella kantaani siitä miksi Scofield erehtyi Toisen Tessalonikalaiskirjeen ja Ilmestyskirjan tulkinnassaan vaikka hänen perustanaan ollut pretribulation tempaus olikin oikea lähtökohta ylösoton ajankohdalle. Tämä John N. Darbyn seuraajahan rakensi perustukset sille nykyään laajalle levinneelle käsitykselle, jonka mukaan seurakunnan ylösottoa ei edeltäisi minkäänlaisia merkkejä, vaan tulisi kuin “varas yöllä”. Scofieldin mukaan Antikristuksen tulemusta tuli edeltää pidättäjän poistaminen (2. Tess. 2:7), jonka hän tulkitsi seurakunnan ylösotoksi.

Samoin Ilmestyskirjaa tulkitessaan Scofield selitti Johanneksen taivaaseenoton symboloineen seurakunnan ylösottoa ja ylönousseen seurakunnan itsessään olleen kuvattuna Uuden Jerusalemin 24 vanhimmassa; näin ollen sitä seuraavien sinettien, pasuunoiden ja vihan maljojen tuli sisältyä tempauksen jälkeiseen vihan aikaan, jonka hän tulkitsi alkavan ensimmäisen sinetin valkoisen hevosen ratsastajassa, joka merkitsi Antikristuksen esiintuloa (valkoisella hevosella ratsastaja on Antkristus koska tämä jäljittelee Kristuksen saapumista valkoisella ratsulla taivaan pilvissä luvussa 19). Tälle tulkinnalle muodostuu kuitenkin lukuisia ongelmia jos tarkastelemme profeetallista Sanaa huolellisemmin. Näistä yksi merkittävimmistä on 2. Tess. 2:3 jossa Paavali opetti selvästi ettei ylösotto tapahtuisi ennen luopumusta ja Antikristuksen ilmestymistä (alkukieli: ilmoittamista tai paljastamista).

Toinen on Ilmestyskirjan 5. luvun ilmoitus siitä, että Pyhä Henki tekisi työtä yhä maanpäällä seitsemän seurakuntansa kautta, jotka on “lähetetty  kaikkeen maailmaan”, kuten Jeesus antoi seurakunnan tehtäväksi Mar. 16:15:sta. Vain hetkeä ennen kuin Karitsa alkaa avaamaan seitsemällä sinetillä suljettua kirjakääröä, enkelit ja 24 vanhinta heittäytyvät maahan ja ylistävät teurastettua Karitsaa: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä”. Tätä Karitsan verellä ostettujen kansojen ja kielien lukematonta ihmisjoukkoa (seurakuntaa) – joka tulee tuhatvuotisen valtakunnan kuningaskunnaksi, papeiksi ja hallitusmiehiksi – ei nähdä Uudessa Jerusalemissa ennen kuin vasta luvussa 7 – kuudennen ja seitsemännen sinetin välissä.

Jos siis ylösnousseen seurakunnan kuvaus olisi tiivistetty 24 vanhimman ja Johanneksen hahmoon – kuten Scofield esitti – niin miksi he eivät puhu itsestään tuona joukkona, jonka Karitsa on ostanut “meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi”. Sen sijaan nämä 24 vanhinta puhuu heistä (luvun 7 pelastuneista) tuona kuningaskuntana. Ei ole mitään järkeä siinä, että Ilmestyskirja pelkistäisi sadoista miljooonista – kenties miljardeista – uuden liiton pyhistä koostuvan Karitsan morsiusseurakunnan 24 ja Johanneksen hahmoon, mutta esittäisi vihan ajan pyhiä kirjaimellisena Uuden Jerusalemin täyttävänä ihmismerenä, joista kaikki on puettu valkoisiin vaatteisiin ja jotka “huusivat suurella äänellä sanoen: ‘Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” (Ilm. 7:10)

Miksi vain vihan ajan pyhiä kuvattaisiin kirjaimellisesti eikä seurakunta-ajan pyhiä? Sitä paitsi vihan ajan marttyyreita kuvataan erillisenä joukkona Ilmestyskirjan luvussa 15. Nämä olivat niitä, “jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta” (j. 2), ei seitsemännen luvun pyhät sillä heidät pelastetaan tuosta ajasta (Ilm. 3:10) missä Antikristuksen seuraaminen on pakollista jokaiselle maan asukkaalle. Kirjaani kirjoittaessa uskoin vahvasti siihen, että Pyhä Henki tulisi avaamaan vähitellen tätä uutta ymmärrystä Hänen palvelijoidensa sydämiin ympäri maailman, koska niin kauan kuin seurakunta pitäytyy Scofieldin tempausoppiin, se ei kykene myöskään valmistautumaan niihin koetuksiin joihin Jumala altistaa Hänen omansa ennen pyhien ylösottoa. Toinen mahdollinen seuraus on se ettei seurakunta kykene tunnistamaan Antikristuksen todellista persoonaa koska sille on opetettu Laittoman paljastuvan vasta tempauksen jälkeen. Tässä mielessä on kiintoisaa nähdä mitä Isaac Newton kirjoitti tästä tärkeästä asiasta jo 1700 -luvulla:

Antikristuksen seuraaminen olisi kristityille yhtä vaarallinen virhe mitä Kristuksen torjuminen oli juutalaisille. Yhtä paljon kuin juutalaisten velvollisuus oli tunnistaa Kristus, jotta he olisivat voineet seurata Häntä, on kristittyjen velvollisuus ponnistella profetioiden tutkimuksessa Antikristuksen tunnistamiseksi voidaksemme välttää häntä. Siten hänen identifiointinsa ei ole joutavaa spekulaatiota tai merkityksetön asia, vaan suurimman hetken velvollisuus.

Äskettäin oli kiintoisaa seurata TV7:n Yliluonnollista ohjelmasta Sid Rothin vierasta John Shoreyta, joka kertoi saaneensa Jumalalta tehtävän kirjoittaa kirja siitä mikä on tempauksen todellinen sijainti Ilmestyskirjan kronologiassa. Shorey kertoi Pyhän Hengen ladanneen ymmärryksen tästä hänen sisimpäänsä vuoden kestäneen paaston ja rukouksen voimin, jolloin hän oli kosketuksissa yksistään Raamatun pyhiin Kirjoituksiin eikä mihinkään muuhun kirjallisuuteen koska hän yritti välttää kaikin tavoin muiden kirjailijoiden antamaa vaikutusta koska se olisi voinut saastuttaa Pyhän Hengen aidon, puhtaan äänen ja opastuksen Hänen Sanansa äärellä.

Se mikä havahdutti minut oli Shoreyn eskatologian täsmällinen yhdenmukaisuus omiin havaintoihini ja johtopäätöksiini joista suuri kiitos kuuluu kirjailija Arto Pölläselle, jonka kirja Viimeinen Elonkorjuu (Aikamedia, 2009) avasi minulle Ilmestyskirjan täysin uudesta perspektiivistä. Ennen Pölläsen kirjaa Pyhä Henki oli avannut minulle jo toisen Tessalonikalaiskirjeen toisen luvun todellisen merkityksen. Pölläsen kirjaan törmäsin “sattumalta”, kun pähkäilin tempauksen ja Antkristuksen ilmestymisen välistä suhdetta Ilmestyskirjassa. Shorey mm. ymmärsi sen, että seurakunta joutuu käymään läpi kuuden sinetin koettelemukset ja että seurakunnan ylösotto ei tapahdu Johanneksen taivaaseenotossa vaan seitsemännen luvun pyhien kaikista kansoista ja kielistä koostuvassa suuressa joukossa.

Tämä on näkemys, jota ei ole tukenut tiettävästi muut kuin minä, Pöllänen ja Shorey (aivan oman ryhmänsä muodostaa mid-tribulationistit, jotka sijoittavat tempauksen kahden todistajan ylösottoon Ilmestyskirjan luvussa 11). Pöllänen väitti myös Jukka Rokan edustaneen tätä näkemystä. Tämä uusi ymmärrys Ilmestyskirjan salaisuuksiin, jonka Shorey sai paaston ja rukouksen kautta Jumalan suorana puheena hänen henkeensä, näyttäisi antavan yliluonnollisen vahvistuksen ja oikeutuksen myös oman kirjani kiireelliselle viestille.

Raamatun profeetallinen sapattikalenteri

Yritän nyt tuoda joitakin hämmästyttäviä löytäjä joita olen löytänyt vuosien varrella Raamatun profeetallisen ajanlaskun ihmeellisestä sapattikalenterista, joka perustuu lukuun seitsemän ja sen kerronnaisiin. Nämä havainnot tein jo vuosia ennen kuin törmäsin Mark Biltzin kirjaan Verikuut (Kuva ja Sana, 2014). Silti molemmat, Biltzin havainto vuosien 2014-2015 tetradista ja sapattikalenteri, näyttäisi viittaavan siihen, että jotakin suurta on tapahtumassa tämän vuoden syyskuusta vuoden 2016 alkuun (tai viimeistään sen loppuun). Tässä sapattikalenterissa on kaksi erilaista osaa – ja pyydän lukijoilta kärsivällisyyttä kunnes olen saanut selitettyä ne molemmat loppuun – jotka eivät korreloi täysin toistensa aikajanaan, mutta ero niiden välillä mitataan vain muutamissa vuosissa.

Yksi osa tästä on Danielin kirjasta löytyvä profeetallinen aikajana (johon perehdytän sinut artikkelin lopussa), joka päättyy vuoteen 2023. Tätä aikajanaa ei vahvisteta vain yhdessä näyssä vaan kahdessa (Danielin luvuissa 7 ja 12). Jätän lukijan itsensä arvioitavaksi miten uskottavalta tulkintani näistä profetioista vaikuttaa. Ja muistakaa: minua saa ja tuleekin arvostella. Olen erehtyväinen ihminen – en yhtään enempää. Toinen osa tästä kalenterista perustuu “seitsemän päivän” ajanlaskuun, jonka alku käynnistyy maailman luomisesta Genesiksen ensimmäisessä luvussa ja päättyy Uuden Jerusalemin laskeutumiseen maanpäälle tuhatvuotisen valtakunnan lopussa mistä kerrotaan Ilmestyskirjan viimeisissä luvuissa. Tässä kalenterissa lukuun seitsemän perustuva toistuva säännönmukaisuus näyttäisi kertovan Kaikkivaltiaan äärettömästä viisaudesta, jolla Hän on ohjannut historiaa eteenpäin. Lopultakin se kuka ohjaa meidän historiaamme on yksin Jumala sillä Dan. 2:20-22 sanoo:

Daniel lausui ja sanoi: “Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä.”

Danielin kirjan jo toteutuneet ennustukset ovat selvä todiste siitä, että Jumala “muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan.” Jos haluat tästä asiasta lisää varmuutta, suosittelisin sinua lukemaan kirjoitukseni Miksi liberaaliteologian näkemys Danielin kirjasta on historialliset tosiasiat kieltävää hölynpölyä? tai perehtymään asiaan vielä syvällisemmin kirjani luvuista 10-11. Katsokaamme sitten tämän sapattikalenterin alkeisiin. Kaikkihan jo tietävät, että Genesiksen mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemännen. Myöhemmin, kun Mooses johdatti Israelin kansan Egyptin orjuudesta Kanaanin maahan, hän määräsi sen tekemään kuusi päivää töitä ja lepäämään seitsemännen ja pyhittämään sen Herralle.

Meidän länsimainen kalenterimme käyttää yhä seitsemän päivän viikkoa vaikka juutalaisen laskutavan mukaan viikon seitsemäs päivä (sapatti) ei olekaan sunnuntai vaan pe-la (heprealainen vuorokausi ei ala keskiyöstä vaan auringonlaskusta). Tämä maailman luomiseen perustunut ajan jaottaminen seitsemän päivän viikkoihin, sisälsi myös vuosiviikot ja riemuvuodet. Toisin kuin länsimaissa, heprealaista ajanlaskua ei ajoitettu desimaalijärjestelmän mukaisesti vuosikymmeniin, vuosisatoihin ja vuosituhansiin. Sen sijaan puhuttiin vuosiviikoista tai hepralaisella nimellä shmita eli sapattivuosista. Aivan kuin viikko jaettiin kuuteen tyäpäivään ja seitsemänteen sapattipäivään, jaettiin vuodetkin kuuteen työvuoteen ja seitsemänteen sapattivuoteen. Tämä jaotus perustuu 3. Moos 25:lle:

Ja Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: “Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. Leikatun viljasi jälkikasvua älä leikkaa, äläkä poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viinipuissasi. Silloin olkoon maalla levon vuosi.” (jakeet 1-5)

Mielenkiintoista tässä kohdassa on sapattikalenterin lisäksi se, että se painottaa maan levon tarvetta ihmisen vaikutukselta – vuosituhansia ennen ympäristöliikkeen syntyä (vaikka Äiti Maan palvojat syyttävät alituiseen juutalaiskristillistä uskoa nykyisen maailman ekologisista ongelmista). Mutta aivan kuin meidän ajanlaskumme desimaalisysteemissä vuosikymmenet kerrotaan kymmenellä vuosisatoihin, kerrottiin heprealaisessa ajanlaskussa vuosiviikot seitsemällä jotta saatiin 49 vuotta. Tämä 49. vuosi oli seitsemäs sapattivuosi – seitsemäs shmita -, jota seurasi puolestaan riemuvuosi (50. vuosi). Seitsemättä sapattivuotta seurasi siis vielä toinen vuosi, joka tuli pyhittää Herralle. Jakeet 8-10 kertoo tästä:

Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.

Koko Raamatun kronologia Genesiksestä Ilmestyskirjaan – jota on yritetty ajoittaa jo vuosisatojen ajan Kristuksen syntymään perustuvaa länsimaista ajanlaskua vasten – näyttäisi perustuvan tälle seitsemän päivän, seitsemän vuoden ja sen kerronnaisten sapattikalenterille. Yksi merkittävä osa tätä sapattikalenteria on ollut jo kirkkoisistä saakka vallinnut käsitys maailman historian jakaantumisesta kuuteen vuosituhanteen Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan ollessa seitsemäs. Tämä käsitys maailman historian seitsemästä vuosituhannesta voidaan jäljittää paitsi juutalaiseen perimätietoon, mutta myös Raamatun teksteihin. Raamatun teksteistä sen tueksi otetaan yleensä 2. Piet. 3:8:

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että “yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”.

Jakeen kontekstista huomaamme sen olleen Pietarin vastaus viimeisten päivien pilkkaajille, jotka rääkyvät: “Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” Tässä Pietari ei viitannut vain siihen mitä aika merkitsee Jumalan edessä, kun Raamattu sanoo Jeesuksen palaavan pian (Ilm. 22:20). Tällä vertauksellaan hän halusi osoittaa myös, että aivan kuin kaikki Vanhassa Testamentissa oli esikuvallista uuden liiton seurakunnalle – heprealaiset juhla-ajat ja sapatit mukaanlukien (ks. Hep. 10:1, Kol. 2:16-17) – on sapattikin esikuvallinen maan tuhatvuotiseen sapattilepoon, joka toteutuu Herran tulemuksessa.

Sapatin merkitys uudessa liitossa

Eksyn nyt hetkeksi aikaa aiheen ulkopuolelle. Vaikka olen kuullut aiheesta paljon vastakkaistakin opetusta, Kol. 2:16 sanoo selvästi ettei sapatin viettämisellä ole enää käytännön merkitystä uuden liiton seurakunnalle. Mark Biltz ja jotkin toiset seurakunnan juutalaisia juuria painottavat opettajat, ovat kääntäneet edellä mainitun jakeen sisällön päälaelleen: että Kolossan seurakunta olisi elänyt sellaisten pakanoiden keskuudessa jotka tuomitsivat tuon seurakunnan näiden juutalaisista tavoista, kuten sapatin ja juutalaisten vuosijuhlien viettämisestä. Tästä syystä Paavali olisi rohkaissut heitä, “Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta…”  

Tällainen tulkinta sopii kuitenkin huonosti yhteen siihen mitä Paavali sanoo heti perään: “jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.“ Tämä lisäys kertoo syyn sille miksi Paavali ei halunnut kenenkään tuomitsevan “syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta.” Eli Vanhan Liiton ruokasäädöksiä, vuosijuhlia ja sapatteja koskevat käskyt ovat Uudessa Liitossa toissijaisia koska niiden merkitys oli toimia vain esikuvallisena varjona tulevalle ajalle. Kun Paavali sanoo, että “ruumis on Kristuksen”, tarkoittaa hän että ruumiin (so. seurakunnan) yhtenäisyys ja sen pitäytyminen Päähän (j. 19) on tärkeämmällä sijalla kuin ruokaan tai juhla-aikoihin liittyvät juutalaiset säädökset.

Edelleen, jos Paavali tarkoittaisi jakeessa 16 sitä mitä Biltz ja muut siitä opettavat, niin miksi hän nuhtelisi seurakuntaa siitä, että se salli määrätä seurakuntalaisilleen säädöksiä “Älä tartu, älä maista, älä koske!” (j. 21). Jos seurakunta oli oikealla asialla vaatiessaan sen jäseniltä juutalaisia tapoja, niin miksi tällainen nuhtelu? Tästä aiheesta voitaisiin kirjoittaa montakin sivua mutta se ei ole nyt artikkelini pääsisältö. Sanon vain, että sekä hengellisestä että lihallisesta perheestäni löytyy monia Biltzin tavoin ajattelevia uskovia. He ovat minulla kaikki rakkaita veljiä ja sisaria Kristuksessa. Hyväksyn myös sen että monet heistä voivat olla eri mieltä opetukseni suhteen.

Eräs asia mitä Paavali tähdensi roomalaiskirjeen 14. luvussa oli seurakunnan keskinäinen rakkaus toisiaan kohtaan huolimatta siitä miten kukin heitä suhtautui ruokaan. Vaikka hän sanoi olevansa “varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään” (j. 14), että “Kaikki [ruoka] tosin on puhdasta” (j. 20), (ks. ap.t. 11:9: “Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi”), hän myös kehotti niitä joiden omatunto sallii kaikkien ruokien syömisen välttämään ruokatavoillaan loukkaamasta niitä uskovia, joiden omatunto ja ymmärrys eivät salli tiettyjen ruokien tai juomien nauttimista (jakeet 20-22). “Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.” (j. 3) Sama kehoitus koskee myös sapatin viettämistä:

Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. (Room. 14:5-6)

Tuhatvuotinen sapatti ja 1948

Mutta palatkaamme takaisin sapattiin, joka Kol. 2:17:sta mukaan oli pelkkä “tulevaisten varjo.” Ilmaisu viittaa sapatin esikuvalliseen merkitykseen, joka toteutuu tuhatvuotisessa valtakunnassa. Tämä voidaan vahvistaa Hep. 4:stä luvusta missä Paavali sanoi luomisen seitsemännen päivän olleen esikuva Jumalan kansan sapattilevosta, joka on “varmasti tuleva” (j. 9). Paavalin mukaan tämä iankaikkinen sapattilepo voidaan saavuttaa myös sisäisesti, kun turvaamme elämämme kaikessa Kristuksen ja hänen ristinsä armoliiton varaan. Avain tähän kaikkeen on nyt siinä, että koska  “yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”, täytyy Ilmestyskirjan tuhatvuotisen valtakunnan tarkoittaa seitsemättä vuosituhatta maailman luomisesta laskien.

Tämä asia on voitu havaita Raamatun teksteistä niin selkeänä totuutena, että jo länsimaisista kirkkosistä vanhin, Lyonin piispa Irenaeus opetti sitä 100 -luvulla jKr (vain vuosikymmeniä Ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeen). Tästä käsityksestä tuli vähitellen varhaiskirkon vallitseva näkemys ja monet odottivatkin tuhatvuotisen valtakunnan alkavan jo 300 -luvulla jKr. Syy tähän ennenaikaiseen odotukseen oli tuon ajan kristittyjen käyttämä kreikkalainen raamatunkäännös Septuaginta. Alexandrian 70 juutalaisoppinutta (mistä nimi septuaginta, seitsemänkymmentä) käänsi tämän Raamatun (Tanakin) 200 -luvulla eKr. muuttaen sen varhaisten patriarkkojen sukuluetteloita siten, että maailman luominen saatiin osumaan yhteen egyptiläisen perimätiedon mukaiseksi, joka ajoitti luomisen vuoteen 5642 eKr.

1900 -luvun arkeologiset löydöt osoittavat kuitenkin, että masoreettiset käsikirjoitukset – joihin suomalaiset ja englantilaiset raamatunkäännökset perustuvat – ovat alkuperäisempiä dokumentteja kuin kreikkalaisesta kulttuurista vaikutteita saanut Septuaginta. Masoreettisiin teksteihin perustuvissa suomalaisissa ja englantilaisissa Raamatuissamme luomisen ajankohta voidaan ajoittaa noin vuoteen 3900 – 4000 eKr. Kuuluisin ajoitus on 1600 -luvulla eläneen Irlannin arkkipiispan James Ussherin kronologia teoksessaan Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti missä hän ajoitti luomisen vuoteen 4004 eKr. Ussherin aikana tämä kronologia oli vain yksi lukuisista, joiden ajoitus saattoi heitellä toistakin vuosisataa.

Ussherin teos on säilynyt kaikesta huolimatta yhtenä vaikutusvaltaisimpana Raamatun kronologiana aina näihin päiviin asti. 1900 -luvulla Ussherin kronologian haastoi kuitenkin amerikkalainen seitsemän päivän adventisti Edwin R. Thiele (1895 – 1986). Nykyään Thielen tutkimuksia kunnioitetaan laajalta koska hän onnistui synkronisoimaan Israelin kuninkaiden kronologian Lähi-Idän muiden kulttuurien kalentereihin tekemättä väkivaltaa Raamatun omalle tekstille. Thielen käyttämän hienostuneen ajoitusmetodin avulla voimme ajoittaa luomisen vuoteen 3899 eKr. Mutta eräistä Viiden Mooseksen kirjan kronologian tulkinallisista eroista johtuen, Thielenkin metodia käyttämällä ajoitus saattaa vaihdella vuosien 3899, 3959, 4114 ja  4147 välillä.

Lukijan ajan säästämiseksi en paneudu näihin suuriin aikaeroihin vaikuttaviin ongelmakohtiin mitenkään syvällisemmin. Voit itse tutustua niihin englanninkielellä tässä artikkelissa. Otan valmiiksi lähtökohdaksi tuon vuoden 3899 ilman, että paneutuisin syvällisemmin sen oikeuttaviin raamatunkohtiin. Otan lähtökohdan siitä syystä, että tarkoitukseni on keskittyä seitsemän tuhannen vuoden profeetalliseen aikajanaan ja sen sisällä ilmeneviin numerologisiin säännönmukaisuuksiin. Edelleen, aion myös “hienosäätää” Thielen kronologiaa siten, että muutan sitä kolmella vuodella myöhäisempään aikaan vuoteen 3896. Oikeutus tälle “hienosäädölle” tulee tässä: 3896/2 = 1948.

Ynnäämällä yhteen Raamatun ensimmäisten patriarkkojen syntymävuosia Aadamista Aabrahamiin (1. Moos. 5 – 11) paljastuu Aabrahamin syntämävuodeksi 1948 A.M. (Anno Mundi tai “maailman vuonna”). Sattumaako? Tuskin – Aabraham oli nimittäin Israelin heimon kantaisä, jonka siemenestä Jumala lupasi tuoda Hänen esikoiskansansa tähän maailmaan osana kaikkia kansoja koskevaa universaalia pelastussuunnitelmaa. Thielen kronologian mukaan Aabraham olisi syntynyt 1951 eKr. Koska tämä on vain kolmen vuoden päässä vuodesta 1948, päätän siirtää sen tähän vuoteen. Tällöin saisimme seuraavan aikajanan:

• 1948 vuotta Aadamista Aabrahamiin, valitun kansan kantaisään.
•  1948 vuotta Aabrahamista Kristukseen ja länsimaisen ajanlaskun alkuun (Kristus oli Aabrahamille luvattu pelastuksen siemen ja viimeinen Aadam, ks. Gal. 3:16 ja 1. Kor. 15:45).
• 1948 vuotta Kristuksesta Israelin jälleensyntyyn ja samaan aikaan syntyneeseen viimeiseen sukupolveen (Matt. 24:34).
• 1948 vuotta Kristuksesta Antikristukseen (Prinssi Charles syntyi marraskuussa 1948).

Tämä ei kenties itsessään olisi vielä riittävä peruste lyödä lukkoon vuoden 3896 pätevyyttä. Mutta tätä vuosilukua seuraa lukematon joukko muita ihmeellisiä yhteensattumia, jotka osuvat kaikkialla yhteen Israelin kansalle annetun sapattikalenterin kanssa vuosiviikkoineen ja riemuvuosineen. Mutta jos luominen ajoittuu vuoteen 3896 eKr. silloinhan tuhatvuotinen sapatti alkaisi vasta 2105. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, kuten näemme myöhemmin.

Vuosiviikkojen ja riemuvuosien harmonia

Katsokaamme ensin Exoduksen ajankohtaa, jonka kahden ensimmäisen Mooseksen kirjan kronologia kertoo tapahtuneen vuonna 2453 A.M. Jokainen osaa laskea, että 2450 on yhtä kuin 50 X 49. Mooses siis käski Israelin juhlia vuosiviikon seitsemättä vuotta, seitsemättä shmitavuotta (49. vuotta) ja tätä seuraavaa riemuvuotta. “Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa.” (3. Moos. 25:13) Aika jolloin Israelin heimo sai palata heidän isilleen luvatulle perintömaalle oli 49 (7×7) riemuvuotta + 3 vuotta.  Eikö olekin ihmeellistä? Ja tämä on vasta alkua. Israelin kansan “toinen exodus” esiintyi Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen 500 – 400 -luvuilla eKr. Senkin vuosiluvut ovat sopusoinnussa vuosiviikkojen ja riemuvuosien kanssa, kuten seuraavaksi näemme.

Toisen exoduksen päivämääräksi voidaan asettaa useita eri vuosilukuja sillä juutalaisten paluu Erez Israeliin tapahtui vaiheittain. Ensimmäinen vaihe käynnistyi vuonna 538 eKr., jolloin Persian valtakunnan Kyyros Suuri antoi julistuksen missä juutalaisten annettiin palata Babylonin vankeudesta isiensä maahan rakentamaan Jerusalemin toista temppeliä (Esra 1). Historioitsijoiden enemmistö vahvistaa Kyyros Suuren tuhonneen Uus-Babylonin valtakunnan lokakuussa 539 eKr. Esran mukaan tämä julistus annettiin Kyyros Suuren ensimmäisenä hallitusvuotena Babylonissa (juutalainen vuosi alkaa keväällä). Koska Raamattu ei kerro julistuksen kuukautta ja koska Babylon kukistettiin jo vuoden 539 puolella, saatettiin julistus antaa jo 539 eikä 538 eKr. Miksi tällä on merkitystä?

Koska 539 on yhtä kuin 7×77 tai 77 vuosiviikkoa! Samana vuonna (539/538) Danielille annettiin taivaallinen ilmestys, jonka mukaan Israelin lopullisen lunastuksen ja pelastuksen päivään olisi määrätty vielä 70 vuosiviikkoa (Dan. 9:1, 21-27). Enkeli Gabriel selitti ettei näitä 70 vuosiviikkoa (490 vuotta) lähdettäisi laskemaan Kyyros Suuren julistuksesta, vaan “siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava” (j. 25). Tällaista sanaa ei tullut vielä Kyyros Suuren suusta vaikka Daniel on saattanut käsittääkin enkelin viitanneen juuri tähän sanaan, koska hän sai näyn juuri tuona vuonna. Kyyroksen julistus koski Jerusalemin temppelin ei kaupungin itsensä jälleenrakennusta (2. Aik. 36:23, Es. 1:2).

Kaupungin jälleenrakennukseen annettu käsky tapahtui vasta 95 vuotta myöhemmin vuonna 444 eKr. (Neh. 2). Tästä 490 vuotta eteenpäin päädyttäisiin vuoteen 47 jKr. Olisiko Jumalan maanpäällisen valtakunnan pitänyt ilmestyä tuona aikana? Ei! Enkelin mukaan tähän 70 vuosiviikon määräaikaan sisältyy viisi erilaista tapahtumaa:

1. Jerusalemin jälleenrakennus (j. 25)
2. Israelin Voidellun (Messiaan) saapuminen jälleenrakennettuun kaupunkiin 7 + 62 vuosiviikkoa myöhemmin (j. 25)
3. Voidellun kuolema (j. 26)
4. Kaupunki ja sen temppeli hävitetään uudestaan hyökkäävän prinssin sotaväen toimesta. (j. 26)
5. Tämä prinssi tekee liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi ja sen puolivälissä hän poistaa temppelistä teuras- ja ruokauhrin, jonka jälkeen hän tulee “kauhistuksen siivillä” hävittämään monia. (j. 27)

Profetioiden vaikeaselkoinen arvoituskieli saattaa sekoittaa monia mistä syystä niitä on pyritty välttämään jopa kristillisissä seurakunnissa. Profetiat ovat puettu tarkoitukselle tällaiseen muotoon, sillä niiden tarkoitus on avautua vain sellaisille joilla on Jumalan Sanan ääressä avoin mieli ja nöyrä sydän. Mutta jos ymmärrämme tämänkin profetian punaisen langan, tulee siitä melko helposti lähestyttävä. Tämä punainen lanka on Israelin kansan ja Jerusalemin pyhän kaupungin kohtalossa, sillä jae 24 sanoo: “seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi.” Näitä viikkoja ei siis säädetty pakanoille vaan juutalaisille ja heidän pyhälle kaupungilleen. Seuraava jae sanoo:

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

Tässä kohtaa 7 ja 62 vuosiviikkoa erotetaan toisistaa koska seitsemän vuosiviikkoa (49 vuotta) on aika, mikä kuluu Jerusalemin jälleenrakennuksessa. Jerusalemin valmistumisesta Voidellun Ruhtinaan saapumiseen tähän kaupunkiin kuluu taas 62 vuosiviikkoa. Eli yhteispituus on 69 vuosiviikkoa, mikä tulee laskea kuningas Artakserkses I:n julistuksesta maaliskuussa 444 eKr. (tämä ajankohta on Greenwichin observatorion vahvistama). Seuraava jae sanoo, että täsmälleen sama aika kuluisi myös Voidellun kuolemaan. Tämä vetää maton alta siltä väitteeltä, että nämä 69 vuosiviikkoa (483 vuotta) täyttyisi Jeesuksen hengellisessä voitelussa Jordanin virrassa noin 3,5 vuotta ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan.

Koska näyn kiintopiste on Jerusalemin kaupungissa ja Daavidin suvusta nousevassa Israelin tulevassa hallitsijassa, viittaa jae 25 Voidellun saapumiseen Jerusalemiin pääsiäisenä 33 (kaikkein yleisimmin hyväksytty ristiinaulitsemisvuosi), hänen voiteluunsa Betaniassa hieman ennen sitä ja tätä seuraavaan ristinkuolemaan mistä jae 26 puhui. Mutta tämähän on 476 vuotta vuodesta 444 eKr. eikä 483 (69 vuosiviikkoa). Tässä kohtaa kuvaan astuu tekijä, joka on hyvin olennainen tämän artikkelin kannalta. Tuon ajan juutalainen vuosi ei ollut näet 365 päivää, kuten meidän Gregoriaaninen aurinkovuotemme. Maan kierto auringon ympäri kestää 365,24 päivää, mutta 12 synodista kuukautta kestää vain 354,37 päivää. Vuoden 12 kuukautta jää siis astronomisesti puhuen 11 päivää vajaaksi aurinkovuodesta.

360 päivän kuu/aurinkokalenteri

Tästä syystä monien muinaisten kulttuurien kalenterit perustuivat aurinkovuoden sijasta 354 päiväiseen kuuvuoteen. Tätä kuukalenteria käytetään yhä tänään islamilaisessa ja juutalaisessa ajanlaskussa. Nykyinen heprealainen kalenteri ei ole aivan puhdas kuukalenteri vaan kuu-aurinkokalenteri, jossa normaali vuoden pituus määräytyy kuuvuoden mukaisesti (354 päivää), mutta tietyn vuosien välein kalenteriin lisätään karkauskuukausi, jotta juhlapyhät eivät luisuisi niille tarkoitetuilta vuodenajoilta. Näin ollen karkauskuukausi venyttää vuoden pituuden 384 päivään.

On kuitenkin useita todisteita siitä, että Raamatun kirjoittamisen aikoina juutalaiset eivät käyttäneet 354 päivän pituista kuukalenteria vaan 360 päivän pituista kuu-aurinkalenteria. Kun ynnäämme yhteen kuu- ja aurinkovuoden pituuden ja jaamme sen kahdella, saadaan näiden keskimääräiseksi ajaksi 359,8 päivää eli pyöristettynä 360 päivää. Jos tähän 360 päivän kalenterivuoteen olisi lisätty joka seitsemäs vuosi – shmita- tai sapattivuosi – yksi karkauskuukausi ja karkausviikko (37 päivää), olisi se ollut 49 vuoden jälkeen vain 2,24 päivää edellä astronomisesta vuodenkierrosta.

Tähän 360 päivän kuu/aurinkovuoteen viitataan kaikkein selkeimmin Ilmestyskirjan luvuissa 11, 12 ja 13. Ilmestyskirjan 13. luvun mukaan Antikristuksen globaali valta kaikista kansoista ja kielistä tulisi kestämään 42 kuukautta (j. 5). Saman ajan Jerusalem tulee olemaan pakanoiden tallattavana ja Jumalan valittu kansa on paennut erämaahan Antikristuksen toista holokaustia (Ilm. 11:2, 12:6,14). Luvuissa 11 jaa 12 sanotaan, että 42 kuukautta on yhtä kuin 1260 päivää ja 1260 päivää yhtä kuin “aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa” (3,5 vuotta). Aurinkovuosissa mitattuna 3,5 vuotta olisi 1278.34 päivää, mutta jos 3,5 vuotta vastaa 1260 päivää ja 42 kuukautta, on jokaisen kuukauden pituus tällöin 30 päivää (30×42 = 1260) ja näin ollen vuosi yhtä kuin 360 päivää (30×12 = 360).

Tämä 360 päivän vuosikalenteri vahvistetaan myös Raamatun ensimmäisessä kirjassa. Luvuissa 7 ja 8 vedenpaisumuksen kestoksi mainittiin 150 päivää, jotka alkoi toisen kuun 17. päivästä ja päättyi seitsemännen kuun 17. päivään (1. Moos. 7:11, 8:3,4). Jos viisi kuukautta vastasi 150 päivää, tulee jokaisen kuukauden olla tällöin 30 päivän pituinen. Jo Isaac Newton ymmärsi aikanaan tätä muinaisen Israelin käyttämää 360 päivän vuosikalenteria. Vaikka on selvää, että tätä kalenteria on täytynyt täydentää karkauskuukausilla ja karkausviikoilla pysyäkseen samassa tahdissa 365 päivän aurinkovuoden kanssa, näitä lisättyjä kuukausia ja viikkoja ei lasketa mukaan kun vuosista puhutaan profeetallisessa kontekstissa.

Näin ollen Danielin yhdeksännen luvun 69 vuosiviikkoa ei vastaakaan 483 vuotta vaan 25,76 päivää vajaata 476 vuotta (173880 päivää). Nehemian 2:n luvun mukaan määräys Jerusalemin jälleenrakentamisesta annettiin “Niisan-kuussa, kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena.” Greenwichin observatorio vahvistaa tämän kuukauden alkaneen 5. maaliskuuta 444 eKr. (Hal Lindsey: Jeesus Tulee, s. 42). Tältä sivulta voi käydä tarkistamassa, että tästä päivämäärästä laskien 173880 päivää (69 vuosiviikkoa) osuu maaliskuun 26:n 33 jKr. Jeesuksen tiedetään ratsastaneen Jerusalemiin 29. maaliskuuta ja kuolleen 3. huhtikuuta. Nehemia ei mainitse Artakserksesin julistuksen päivämäärää eikä profetian ole tarkoituskaan olla päivälleen tarkka koska sen määrähetki päättyy molempiin, Messiaan saapumiseen pyhään kaupunkiin että hänen kuolemaansa.

Verikuut edelsi myös Jeesuksen ristiinaulitsemista huhtikuussa 33

Hyökkäävän kansan Prinssi

Tämän jälkeen profetia mainitsee sen, mikä oli Kaikkivaltiaan säätämä tuomio Israelin Pelastajan surmaamisesta: “Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” New American Standard Bible kääntää tämän paremmin: “Ja tulevan kansan prinssi on hävittävä kaupungin ja pyhäkön. Ja sen loppu tulee tulvassa; aina loppuun asti on oleva sotaa; hävitykset on määrätty.” Tämä tulevan kansan prinssi oli tietysti roomalaisten sotajoukkojen prinssi Titus, joka hävitti Jerusalemin 70 jKr. Prinssin loppu ei ole tulvassa, vaan kaupungin ja pyhäkön (sotajoukkojen tulvassa, ks. Dan. 11:22). “Ja loppuun asti on oleva sota” pyhästä kaupungista. 

Kristikunnan historia on näyttänyt tämänkin toteen. Ilman islamin nousua 600 -luvulla jKr. Jerusalemin historia ei olisi sellaisten sotilaallisten konfliktien värittämää kuin se on ollut viimeisen 1500 vuoden ajan. Itseasiassa kaikki maailmanhistoriassa näyttää kytkeytyvän tavalla tai toisella Jerusalemin historiaan. Profetian viimeinen osa kertoo: “Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” Tässäkin kohtaa NASB kääntää tämän paremmin:

Ja hän on tekevä lujan liiton monien kanssa yhden [vuosi]viikon ajaksi, mutta keskellä viikkoa hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin; ja kauhistusten siivellä tulee eräs joka saa aikaan hävitystä, kunnes täydellinen tuho, mikä on säädetty, on kaadettu hävittäjän päälle.

Tämän kohdan mukaan 70. vuosiviikon käynnistää edellisen jakeen viittaama hyökäävän kansan prinssi. Tämä prinssi tekee lujan liiton monien kanssa seitsemäksi vuodeksi, jonka puolivälissä hän lakkauttaa temppelin uhritoimitukset ja käynnistää 3,5 vuotta kestän hävityksen ja juutalaisten vainon “kauhistusten siivellä”. Kun tämä hävittäjä on tuhottu, seuraa se mistä jae 24 puhui: “silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” Tätä näkyä on yritetty vääntää mitä kummalisimpiin muotoihin. Erään tulkinnan mukaan 70. vuosiviikon vahvistaja olisikin Jeesus Kristus, joka lakkautti 3,5 vuotta Jordanin kasteen jälkeen temppelin uhripalveluksen Hänen verensä uudessa liitossa.

Jakeen pronominin “hän” korrelaatti viittaa kuitenkin hyökkäävän kansan prinssiin eikä voideltuun prinssiin. Lisäksi tämä henkilö yhdistetään hävittäjään, joka tulee kauhistusten siivellä. Tämän henkilön kuvaus on rinnakkainen lukuisiin muihin profetioihin Antikristuksesta mm. Matt. 24:15:sta, 2. Tess. 2:4:ssä, Ilm. 13:sta jne. Koska Titus ei täyttänyt tätä profetiaa, tulee sen viitata johonkin toiseen roomalaiseen prinssiin. Antiikin Roomaa tai sen keisareita ei ole ollut enää vuosisatoihin, mutta tänäänkin on käytössä yhä titteli, jonka etymologinen alku-muoto merkitsee roomalaisten prinssiä: tämä titteli on Walesin Prinssi. Nykyinen Walesin Prinssi Charles syntyi 666 vuotta Walesin englantilaismiehityksen jälkeen ja hänen nimensä sisältää luvun 666 sekä englanniksi että hepreaksi. Tämän ohella hän täyttää ainakin 25 muuta Antikristus-profetiaa, kuten osoitettu yksityiskohdilla kirjassani Muhammad, Kaarle Suuri ja Antikristus.

70 riemuvuotta ja “seitsemänkymmenien riemuvuosi”

Palaan nyt vielä vuosiviikkojen ja riemuvuosien harmoniaan. Tässä kohtaa alat hahmottaa miksi 15 .elokuuta – ts. 2. syyskuuta – täyttyvä 70 vuoden aika toisen maailmansodan päättymisestä on niin merkittävä. Danielin kirjassa luvulla 7 ja 70 on huomattava rooli. Vuosiviikkonäyssä Daniel kertoo huomanneensa Kirjoituksista “vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.” (j. 2) Tämä havainto tapahtui samana vuonna jolloin Kyyros Suuri kukisti Babylonin valtakunnan Jeremian ennustuksen mukaisesti (Jer. 50-51). Mainitsin jo tämän vuoden olleen 539 (7×77) eKr. On hieman erimielisyyttä siitä mihin vuosiin tämä 70 vuoden ajanjakso tulisi sijoittaa.

Koska Babylonin pakkosiirtolaisuuden ensimmäiset juutalaiset vietiin Babyloniin 606, sanovat jotkut 70 vuoden täyttyneen jo 536 eKr. Näiden ensimmäisten juutalaissiirtolaisten joukossa oli myös Daniel, kuten kirjan ensimmäisestä luvusta selviää. Danielin kirjan viimeinen näky luvuissa 10-12 kirjattiin tasan 70 vuotta myöhemmin Persian Kyyros Suuren kolmantena hallitusvuotena 536 eKr. (Dan. 10:1). Palaan tähän näkyyn vielä tässä artikkelissa. Toiset taas sanovat Jeremian profetian Babylonin vankeuden 70 vuodesta täyttyneen vuosina 585 – 515. Tämä aika kului ensimmisen temppelin hävittämisestä toisen temppelin vihkimiseen. Eikö olekin ihmeellistä kuinka luku 70 toistuu kaikkialla?

Mutta vielä ihmeellisemmäksi tämä muuttuu jos seuraamme aikaisemmin mainittua maailman luomisen vuosilukua 3896 (1948×2) eKr. Tätä vuosilukua ja E.R.Thielen kronologiaa seuraamalla saadaan Artakserksesin valtuuttama Jerusalemin jälleenrakennuksen valmistumisaika 396-395 eKr. (Dan. 9:25) vastaamaan maailman vuotta 3500 A.M. Tämä on paitsi puoliväli historian seitsemästä vuosituhannesta, mutta myös 70 riemuvuotta. Jos taas kerromme riemuvuosien sijasta 70 vuoden ajanjaksoja, alkaa 49. (7×7) seitsemäskymmenes 536 eKr. Juuri tähän vuoteen päättyi Danielin kirjan 70 vuoden jakso tuona aikana jolloin juutalaiset alkoivat palata Jerusalemiin temppelin jälleenrakentamista varten.

Jos 70 vuoden jaksoja lasketaan 360 päivän kuu/aurinkovuosilla – mikä muuten lyhynee noin vuodella aina 70 vuoden väliajoin -, 49 (7×7) seitsemääkymmentä täyttyy täsmälleen samana vuonna jolloin toinen temppeli vihittiin käyttöön (515 eKr.). Jos siis Jeremian ennustama 70 vuoden Babylonin vankeus viittasi vuosiin 585-515, tällöin tämä seitsemäskymmenes oli maailman luomisesta laskien 49. Temppelin vihkimisestä alkoi siten 50. seitsemäskymmenes mitä voidaan siis pitää eräänlaisena “seitsemänkymmenien riemuvuotena.” Mooseksen mukaan riemuvuosihan symboloi juutalaisten exodusta sillä tuolloin “jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.” (3. Moos. 25:10).

Raamatussa tuota 70 vuotta kestänyttä Babylonin pakkosiirtolaisuutta verrataan suoraan viikko/vuosisapatteihin, joita Israel juhli siinä maassa jonka Jumala oli luvannut sen isille Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin perillisten ikuisena perintöoikeutena. Mooses kuitenkin varoitti, että jos kansa hylkäisi sille annetut säädökset ja kääntyisi pakanajumalien puoleen, tulisi Jumala hajottamaan kansan sen viholliskansojen sekaan. Mooses profetoi:

Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan. Niin kauan kuin se on autiona, saa se levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut teidän sapatteinanne, asuessanne siinä. (3. Moos. 26:34).

Jos Babylonin vankeuden 70 vuotta verrataan sapattivuosiin, on 7 sapattivuotta silloin yhtä kuin 3430 vuotta (70×49). 360 päivän vuosissa tämä vastaa 3380.7 aurinkovuotta, mikä täyttyy siis toisen temppelin vihkimisvuonna mikäli luominen tapahtui 3896 eKr. Tämä aika on myös yhtä kuin 70 vuosiviikkoa kertaa seitsemän. Alla vielä kerrattuna tämä luvun seitsemän harmonia jos luomienen ajoitetaan vuoteen 3896 eKr.

• Ensimmäinen exodus, pako Egyptin orjuudesta: 2453 A.M. (49 riemuvuotta + 3 vuotta)
• Toinen exodus, temppelin vihkiminen: 3381 A.M. (70 x 49 360 päivän vuotta)
• Toinen exodus, Jerusalemin jälleenrakennuksen valmistuminen: 3500 A.M. (70 riemuvuotta)

Seitsemäs vuosituhat ja 1948

Olemme nähneet kuinka Raamatun merkittävimmät tapahtumat korreloi lukuun seitsemän perustuvaan sapattikalenteriin jos luomisen ajankohdaksi asetetaan vuosi 3896 eKr. Mutta yhtä ihmeellinen on sen suhde vuoteen 1948. Kun kerromme tämän luvun kolmella, saamme 5844 vuotta. Tämä vastaa maailman ikää vuonna 1948 jKr. Aurinkovuosissa seitsemänteen vuosituhanteen pitäisi kulua tästä vielä 156 vuotta. Mutta 360 päivän kuu/aurinkovuosissa 5844 vuotta vastaa 5929 vuotta. Nyt, erikoista tässä luvussa on sen yhteys lukuun seitsemän: 5929 on yhtä kuin 77×77. Tästä 71 vuotta eteenpäin saavutaan seitsemänteen vuosituhanteen, tuhatvuotiseen sapattiin. Seitsemäs vuosituhat alkaisi siten vuoden 2018 – 19 tienoilla – 70 vuotta Israelin jälleensynnyn jälkeen!

Tällaisten havainnot pistävät väkisinkin haukkomaan henkeä. Koska seitsemättä vuosituhatta tulee edeltää seitsemän vuoden vihan aika – 70. vuosiviikko -, aika näyttää menneen jo tämän ohitse. Jos tuhatvuotinen valtakunta alkaisi 2018, tällöin vihan ajan olisi pitänyt alkaa jo 2011. Tämä on se osa profeetallista kalenteria, mikä ei täsmää yhtälöön. Tähän kalenteriin liittyy kuitenkin toinenkin osa, joka näyttää venyttävän nykyisen maailmanajan päättymisen vuodesta 2018 vuoteen 2023. Myös tuolloin tulee kuluneeksi “seitsemän aikaa”, jotka lasketaa Danielin viimeisestä näystä. Tätä käsittelen seuraavaksi.

“Seitsemän aikaa” täyttyy vuonna 2023

Tätä “seitsemän ajan” profeetallista aikajanaa käsittelin yksityiskohtaisesti myös 700 sivuisessa kirjassani (joka muuten valmistui seitsemän vuoden tutkimusten jälkeen). Yritän tiivistää ne avainperiaatteet millä Danielin 12. luvun näkyä siinä tulkitsin. Alustan ensin tätä aihetta avaamalla profetian futuristista ja historisista tulkintaa koskevia perusprinsiippejä.

Profetian futuristisessa koulukunnassa koko eskatologinen rakennelma on perustunut 70 vuosiviikon näylle. Kun Sir Robert Anderssonin kaltaiset tutkijat alkoivat käsittää 1800 -luvulla ettei 70. vuosiviikko sijoittunut Kristuksen maanpäällisen elämän aikaan, vaan tuli edeltää Hänen toista tulemustaan, syntyi profetian futuristinen tulkinta, joka näki useimpien lopun ajan profetioiden viittaavan tähän seitsemän vuoden ajanjaksoon. Tämä ymmärrys 69. ja 70. vuosiviikon välisestä “aukosta” on nähtävissä jo kirkkoisä Iranaeuksen kirjoituksissa, mutta se katosi vuosisadoiksi historisistisen tulkinnan tieltä.

Tämä historisistinen tulkinta -mitä mm. Isaac Newton edusti – opetti Antikristuksen olevan yksilön sijasta instituutio tai antikristillinen virka ja sen nähtiin täyttyvän paavinvallassa. Siinä vihan aikaan liittyvät aikamääreet, kuten Antikristuksen vallan 42 kuukautta, 1260 vuotta tai “aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa” (Dan. 7:25, Dan. 12:7, Ilm. 11:2-3, 12:6,14, 13:5) muutettiin “päivä=vuosi” periaatteella 1260 vuoteen. Tästä tulkinnasta alettiin luopua vasta futuristisen koulukunnan yleistyttyä 1900 -luvulla ja nämä aikamääreet luettiin jälleen 70. vuosiviikon sisälle – kuten jo varhaiset kirkkoisät olivat tehneet. Mutta edustiko historisistinen tulkinta sitten profetiantulkinnan hairahdusta ensimmäisten vuosisatojen oikeasta linjasta? Asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Jo kirkkoisät uskoivat vuosiviikonnäyn sisältämään aukkoon yksinkertaisesti siitä syystä, että näyn painopiste on Israelin kansassa ja Jerusalemissa (Dan. 9:24). Koska prinssi Titus hävitti Jerusalemin ja sen temppelin ja ajoi juutalaiset 1900 vuotta kesteneeseen diasporaan, tuli 70 vuosiviikon seurata vasta silloin kun diaspora on päättynyt ja juutalaiset hallitsevat jälleen Jerusalemia. Kuinka jakeen 27 prinssi voisi muuten poistaa temppelipalveluksen jos temppeliä ei ole? Tähän kolmanteen temppeliin viitataan sitä paitsi myös Ilmestyskirjassa (Ilm. 11:1-2). Jeesus itse profetoi Jerusalemin tuhosta: “ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24) “Pakanain ajat” vallitsevat siis 69. ja 70. vuosiviikon välissä.

Mutta Danielin toisen, seitsemännen ja kahdeksannen luvun näky ei koskenut juutalaisia vaan pakanoita. Juuri tähän oivallukseen perustuu kirjani eskatologinen pääteesi: että nämä luvut kuvaavat myös seurakunnan/kristikunnan historiaa – Jeesuksen mainitsemia pakanain aikoja. Tämä oli myös syynä siihen miksi varhaiset kirkkoisät eivät odottaneet vuosiviikkonäyn kronologisen hypyn soveltuvan Danielin toisen ja seitsemännen luvun näkyyn neljästä pakanavallasta. Tästä syystä he odottivat Antikristuksen ilmestyvän heti sen jälkeen, kun Rooman keisareiden valta olisi sortunut Dan. 7:n luvun mukaisesti kymmeneen kuningaskuntaan. Kuten voit havaita kirjani luvusta 10 tai tästä kirjoituksestani, nämä Rooman 10 kuningaskunta täyttyi jo vuonna 476, jolloin Länsi-Rooman viimeinen keisari Romulus Augustulus syöstiin valtaistuimeltaan.

Historisistisen eskatologian syntyminen on seurausta juuri siitä ettei profetian vaatimus “pienen sarven” noususta näiden kymmenen jälkeen, toteutunut missään yksilöllisessä hallitsijassa. Niinpä Antikristuksen ja tämän 1260 päivän valtakauden käsitteitä alettiin tulkita kokonaan uudessa valossa. Kirjassani olen käsitellyt yksityskohdilla sitä kuinka “pienen sarven” Antikristus -käsitettä voidaan soveltaa yksilön sijasta myös valtakuntaan tai antikristilliseen instituutioon. Samalla kun seitsemännessä luvussa tämä sarvi toteutui poliittiseen valta-asemaan vuonna 756 nousseessa paavinvirassa, kahdeksannen luvun “vähäpätöinen sarvi” toteutui taas Turkin Ottomaani Imperiumin islamilaisessa kalifikunnassa.

Molemmat, paavius että Ottomaani imperiumi, jatkoi myös Danielin kuvapatsasnäkyä Rooman vallan kahdesta jalasta, Itä- ja Länsi-Roomasta. Mutta tämä profeetallisen selityksen moniulotteisuus ei koske vain sellaisia symboleja kuten sarvia, myös päiviä voidaan soveltaa vuosiin historisistisen perinteen mukaisesti. Tätä “päivä=vuosi” -periaatetta olen käsitellyt jo tässä artikkelissa. Mooses käski Israelin kansan soveltaa viikottaista sapattia myös vuosiin viljelemällä maata kuusi vuotta ja antamalla maan levätä seitsemännen. “Päivä=vuosi” -periaate näkyy myös Danielin kirjan luvussa 9 missä seitsemän vuoden jaksoihin viitataan viikkoina. Suomalaiset käännökset puhuvat “vuosiviikoista”, mutta englantilaisissa Raamatuissa puhutaan “viikoista”.

Jos siis seitsemän päivää vastaa seitsemää vuotta, on “aika ja kaksi aikaa ja puoliaikaa” tai 1260 päivää yhtä kuin 1260 vuotta. Jos käytämme lähtökohtana vuotta 756 jolloin paavius nousi poliittiseen valta-asemaan Danielin kirjan “pienenä sarvena” – ja yksityiskohtaiset perustelut tälle löytyvät kirjastani -, päättyy tämä ajanjakso vuoteen 2016. Danielin näyn mukaan tuona vuonna ei pitäisi toteutua vain paavin poliittisen valta-aseman – jota hän edelleen kantaa – sortuminen, mutta myös seurakunnan ylösotto, sillä Dan. 7:13 sanoo: “taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.”

Tämä Ihmisen Pojan tulemus ei viittaa Jeesuksen näkyvään tulemukseen Öljymäelle vaan Hänen näkymättömään tulemukseensa seurakunnalle, sillä näyssä Hän ei vielä saapunut maanpäälle vaan Vanhaikäisen tykö Uuteen Jerusalemiin (ks. 1. Tess. 4:16, Ilm. 5:6). Jos siis seurakunnan ajan ja pakanoiden ajan päättyminen ja tempaus tapahtuu vuonna 2016, tulisi tästä alkaa myös 70. vuosviikko ja näin ollen Jeesuksen näkyvän paluun taivaasta valkoisella ratsullaan (Ilm. 19) pitäisi tapahtua vuonna 2023. Tämä samainen vuosi vahvistetaan myös Danielin viimeisessä näyssä luvussa 12. Danielin 10. luku kertoo tämän näyn tarkan ajankohdan, joka oli 22. huhtikuuta 536 eKr. (tämä päivä on kuunvaiheita selvittävien NASA:n karttojen vahvistama).

On huomionarvoista, että tämä näky ajoitetaan päivän tarkkuudella, koska kahdennentoista luvun kuudennessa jakeessa enkeli esittää seuraavan kysymyksen toiselle enkelille: “Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: ‘Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?‘” Huomaa ettei kysymys kuulu: Kuinka pitkään vihan aika kestää?” Kysymys ei koskenut 70. vuosiviikon kokonaispituutta vaan aikaa, joka kuluisi näyn ilmoitushetkestä “näitten ihmeellisten asiain loppuun” – tai 70. vuosiviikon loppuun.  Tämä kysymys sai minut tutkimaan josko sitä koskeva vastaus voisi paljastaa Jeesuksen paluun määrähetken.

Olen toki tietoinen, että Jeesuksen mukaan Hänen paluunsa “päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36). Kirjassaan Jeesuksen tulemuksen päivä ja hetki (Kuva ja Sana, 1983), Colin Deal kuitenkin kirjoittaa, että Matt. 24:36:n perinteinen tulkinta saattaa perustuaa väärinymmärrykselle. Companion Bible antaa tässä kohtaa käytetylle kreikan verbille ”oida”, merkityksen ”tietää ponnistelematta” (Deal, sivu 13). Toisin sanoen, Jeesuksen tulemuksen tarkka päivä olisi mahdollista tietää, muttei ilman ponnistelua Kirjoitusten profeetallisten salaisuuksien aukaisemiseksi.

Miten ikinä Matt. 24:36 sittenkin onkin ymmärrettävä, ei ole syytä sivuuttaa niitä vuosilukuja, jotka toisen enkelin vastaus näyttää paljastavan tässä näyssä. Daniel kertoo: “Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: ‘Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.’”  Nämä “aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” (1260 päivää) täyttyy siis pyhän kansan yhden osan hajotutuksen loppumisessa.

Tämä pyhän kansan yhden osan hajotus viittaa tietysti Juudan heimon (juutalaisten) diasporaan ja sen päättymiseen vuonna 1948. Itseasiassa oikeampi käännös olisi “kun pyhän kansan käsivarren murtaminen on päättynyt”. Profetioissa käsivarsi viittaa kansakuntien sotilaalliseen ja poliittiseen voimaan – niiden kykyyn hallita itsenäisesti ja puolustaa itseään sotilaallisesti (ks. Dan. 11:15). Juutalaisilla ei ollut kansallista armeijaa saati itsenäistä hallitusta enää Israelin ja Juudan kuningaskunnan hajoamisen jälkeen. Persian, Kreikan ja Rooman vallan aikana Juudan heimo ei omistanut Palestiinassa enää itsenäistä juutalaisvaltiota. Tällaisen se sai vasta 1948.

Tarkoittaako pellavapukuisen enkelin vastaus siis sitä, että diasporan päättymiseen kuluisi näyn ilmoitushetkestä 1260 vuotta? Entä jos 1260 vuotta onkin vain puoliväli todellisesta määrähetkestä? Enkeli ei sano, että tuo aika pitäisi kertoa kahdella, mutta koska 1260 päivää on puolet seitsemästä vuodesta, seitsemästä ajasta, näyttäisi tällainen tulkinta hyvin varteenotettavalta. 1260 x 2 on yhtä kuin 2520. Jos muutamme 2520 vuotta 360 päivän kuu/aurinkovuosiin, saadaan tulokseksi 907200 päivää (2483.8 aurinkovuotta). Kun lisäämme 907200 päivää näyn ilmoitushetkeen 22. huhtikuuta 536 eKr., päädytään helmikuun 13:sta 1949.

Tämä on vain päivän edellä Israelin hallituksen Knessetin perustamista 14. helmikuuta 1949. Näin ollen Israelin hallituksen syntyyn – pyhän kansan “käsivarren” palauttamiseen – kului Danielin kirjan viimeisestä näystä täsmälleen “seitsemän aikaa”. Tämä ei olisi vielä kaiken täyttymys sillä jakeissa 11-13 enkeli jatkaa: “Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.”

Loppu tulee siis vasta 1290 ja 1335 päivän (vuoden) jälkeen. Nämä kummatkin aikamäärät tulisi laskea “siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan”. Vuosiviikkonäystä tiedämme, että se on 70. vuosiviikon (seitsemän ajan) puoliväli missä Antikristus poistaa jokapäiväisen uhrin ja asettaa Temppelivuorelle hävityksen kauhistuksen (Dan. 9:27). Näin ollen, 70. vuosiviikon historiallisessa vastineessa “seitsemän ajan” puolivälin tulee merkitä myös sitä aikaa missä Temppelivuorelle asetetaan hävityksen kauhistus. Eli jos seitsemän aikaa sijoittuu päivämääriin 22. huhtikuuta 536 eKr. ja 13. helmikuuta 1949, on sen puoliväli tällöin 13. maaliskuuta 707.

Lähi-Idän historian professori Indira Falk Gesink sanoo Temppelivuoren Al-Aqsa-moskeijan valmistuneen tuonna vuonna vaikka tarkkaa kuukautta tai päivämäärää ei olekaan tiedossa. Al-Aqsa oli se hävityksen kauhistus Israelin Herran pyhällä maaperällä, mihin jae 11 viittaa. Näin opetti mm. metodisti John Wesleyn seuraaja Adam Clarke 1800 -luvun alussa. Sama mies ajoitti Jeesuksen tulemuksen Danielin 7:n luvun perusteella vuoteen 2016 (paavinvallan pienen sarven 1260 vuotta = 756 – 2016). Mielenkiintoista tässä vuodessa 707 on sekin, että jos vähennämme siitä 70 vuotta saadaan vuosi 637 (jolloin muslimit valtasivat Jerusalemin). Jos taas lisäämme siihen 49 vuotta, on tulos 756 (jolloin pieni sarvi nousi valtaan paavinvallassa). Ja kun lisäämme siihen 70 vuotta, on vastaus 777.

Nyt kun seitsemän ajan puoliväliksi on varmistettu 13. maaliskuuta 707, voidaan 1290 ja 1335 päivän (vuoden) päätepiste ajoittaa myös päivän tarkkuudella. Käyttämällä apuna tältä sivulta avautuvaa tietokonelaskuria, johtaa 1290 (360 päivän) vuotta hetkeen 9. syyskuuta 1978. Mitä tällöin tapahtui? Wikipediasta voidaan tarkistaa, että tämän päivän aattona 8. syyskuuta, tapahtui Iranin vallankumoukseen johtanut musta perjantai missä länsimielisen Shaahin sotilaat tappoivat 88 mielenosoittajaa vallankumouksessa, mikä johti lopulta Shaahin vallaltapanoon ja Iranin islamilaisen tasavallan syntyyn. Tämä merkitsi Lähi-Idän seismistä hetkeä myös Israelin kannalta, koska aina tästä lähtien Iranin islamilainen teokratia on edustanut yhtä suurinta uhkaa juutalaisvaltion olemassaololle.

Tähän Persian valtakunnan muodostamaan uhkaan viitattiin saman näyn alussa missä enkeli (ts. Jumalan Poika itse) näytti Danielille kuinka Israelia vastaan tulisi nousemaan lopun aikana ensin Persian enkeliruhtinas ja sen jälkeen Kreikan enkeliruhtinas (Dan. 10:20-21). Mustan perjantain tapahtumat eivät ole siis irrallaan Danielin näystä, vaan sen olennainen osa. Meillä on siis jo kolme näyn antamaa ajankohtaa, jotka historia näyttää vahvistaneen: maaliskuu 707, helmikuu 1949 ja syyskuu 1978. Viimeinen ajankohta annetaan 1335 päivässä: “Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.”

Muuntaessamme 1335 vuotta 360 päivän heprealaisiin vuosiin, saadaan tulokseksi 480600 päivää tai 1315.8 aurinkovuotta. Nämä 480600 päivää päättyy maaliskuun 13:sta 707 päivämäärään 16. tammikuuta 2023. Yhteispituus Danielin näyn ilmoitushetken ja tämän välillä on näin ollen 2595 360 päivän kuu/aurinko vuotta (1260 + 1335) tai 2557.7 aurinkovuotta. Tämä vastaa noin samaa määrää päiviä, mikä on seitsemällä aurinkovuodella (2556.7). Siten “seitsemän aikaa” täyttyy Danielin viimeisestä näystä myös tammikuussa 2023. Kokonaiskuva olisi siten seuraava:

• 49. seitsemänkymmenen vuoden ajanjakso alkaa maailman luomisesta laskien 536 eKr.
• Tästä eteenpäin on “seitsemän aikaa” 360 päivän kuu/aurinko vuosissa Israelin hallituksen perustamiseen 14. helmikuuta 1949. 365.24 päivän aurinkovuosissa seitsemän aikaa täyttyy 16. tammikuuta 2023

Johtopäätös

Tässä pitkässä artikkelissa olen käsitellyt Raamatun monimutkaista ja hämmästyttävää sapattikalenteria ja sen yhteyttä vuosiin 2016 – 2023. Jos 70. vuosiviikko täyttyy tammikuussa 2023, tulisi sen käynnistyä jo vuoden 2016 alussa. Siten myös siinä mainitun prinssin (Antikristuksen) pitäisi saada Israel ja arabimaat rauhansopimukseen juuri näihin aikoihin. Tätä ennen hänen identiteettinsä tulisi paljastua seurakunnalle laajemmin (2. Tess. 2:3). Vaikka minulla ei ole vastauksia kaikkeen, on mielenkiintoista seurata mitä tulee tapahtumaan – jos mitään – ennen tämän määräajan umpeutumista. Tapahtuuko jotain jo huomenna, kun Lontoossa juhlitaan toisen maailmansodan päättymisen 70. vuotisjuhlia Kuningattaren ja Prinssi Charlesin johdolla? Rukoilkaamme kuitenkin, että Jumala antaisi seurakunnalleen viisauden toimia oikein tulevan ajan vaikeuksien keskellä.

Draculan verenperillinen kutsuu pelastamaan planeetan. Pitääkö Charles itseään pahuuden messiaana ja pimeyden prinssinä?

Räväköistä otsikoistaan tunnettu Daily Mirror julkaisi 3. elokuuta seuraavan uutisen: “Prinssi Charles uskoo Transilvanian pitävän avainta planeetan pelastamiseen”. Romanian Karpaattien jylhissä vuoristo-maisemissa sijaitseva Transilvania tunnetaan parhaiten sen yhteydestä vuosisatojen takaisiin vampyyri legendoihin ja näiden ruhtinaana tunnettuun Kreivi Draculaan. Tämä verenimijä on tietysti Bram Stokerin luoma kuvitteellinen pahan ruumiillistuma, mutta inspiraation kirjailija sai todelliselta historian henkilöltä – Transilvanian Vlad III:lta. Tämä perkeleellinen hallitsija tunnettiin myös nimellä Dracula, mutta hänen torahampainen kaimansa jää tämän edessä auttamattomasti varjoon. 

Sekulaari turkulainen Heavy Metal yhtye Kilpi laulaa kappaleessaan Kaaoksen kuningas hyvin totuudenmukaisesti tämän planeetan todellisesta hallitsijasta:

Uskaltaisitko viettää yösi tässä viehättävässä linnassa? Tämä Transilvanian turistikohde tunnetaan virallisesti “Draculan linnana”

Jos on olemassa Saatanaa
Niin hän kulkee jo maan päällä
Jos on olemassa Jumalaa
Ei Häntä ole näkynyt täällä
Jos uskaltaa lausua ajatuksiaan
Niin sellainen teljetään vankilaan
Jos uskaltaa puolustaa oikeuksiaan
Hänet anarkistiksi julistetaan

Kuka hallitsee – kuka määrää
Kuka tuomitsee – kuka valtaa pitää

Kaaoksen Kuningas – Pimeyden Ruhtinas
Kaaoksen Kuningas – Pahuuden Messias
Kaaoksen Kuningas – Pimeyden Ruhtinas
Kaaoksen Kuningas – Pahuuden Messias

Köyhät köyhtyy köyhtymistään
Ja rikkaat rikastuu
Moni jatkaa etsimistään
Moni yksin luhistuu
Rakkautta nimeksi
Ahneutta liikaakin
Kylmyys muuttuu vihaksi
Takaa tekohymynkin

Kuka hallitsee – kuka määrää…

Läpi ajan ja ikuisuuden
Se ottaa hahmon aina uuden
Paiskaa kättä ja hymyilee
Meidät mukaansa viettelee

Kaaoksen Kuningas – Pimeyden Ruhtinas…

Persoonallisen pahan olemassaolo on ilmeistä kenelle tahansa joka vain tahtoo nähdä. Huolimatta siitä mitä meidän yhteiskuntamme uskoo tai ei usko, Saatana on todellinen siinä missä Jumalakin. Tämän todistamiseksi ei tarvitse katsoa edes kauas. Auschwitz, Kambodžan kuolemankentät, syyskuun 11., ISIS:in hirmuvalta, ihmiskauppa, lasten hyväksikäyttö jne, jne. Esimerkit ovat loputtomia. Tuskin kukaan voisi lukea listaa loppuun musertumatta sen painon alla ja menettämättä viimeistäkin uskoaan ihmisyyteen – siihen mielettömään ajatukseen, että me voisimme jotenkin pelastaa tämän planeetan ilman Jumalaa. Kuitenkin juuri tämä on Prinssi Charlesin ihaileman kirjailija Philip Pullmanin ääneen lausuttu ajatus: että ihmiskunnan tulisi “tappaa Jumala” ja luoda Paratiisi itse maanpäälle.

Prinssi ja Pullman eivät näytä ymmärtävän ettei Jumalaa ole mahdollista tappaa sillä Hänet tapettiin jo kerran Golgatalla, mutta vain voittaakseen kuoleman ja pahan vallan ja Hänen veressään meillä on mahdollisuus saada iankkaikkinen sovitus kaikista pahoista teoistamme, ajatuksistamme ja sanoistamme – jos vain uskomme Hänen kuolleen edestämme ja otamme Hänet vastaan, niin että Hän voisi tulla asumaan sydämiimme tehdäkseen meistä Hänen pyhän temppelinsä. Monet saattavat sanoa etteivät usko Jumalaan maailmassa vallitsevan pahan vuoksi. Kristillisen opin ydin on kuitenkin siinä, että pahan valta murrettiin maailmasta sinä hetkenä jolloin Saatanan valta oli kaikkein suurimmillaan. Tällöin moni uskoi pimeyden saaneen voiton jopa Maailman Valosta, kun Hänet naulattiin ristille häpeän, pilkan ja sanoinkuvaamattoman tuskan alle.

Golgatan sijaiskärsimys ei poistanut pahaa maailmasta välittömästä, koska tähän Jumala tarvitsee meitä – meidän sydämiämme, luodakseen uuden ihmisen, uuden Aadamin ja tämän uudistetun ihmisyyden asuttaman vanhurskaan kuningaskunnan, joka on perustettu Hänen rakkauden evankeliuminsa perustalle (1. Kor. 15:45, Ilm. 5:9-10). Koska Saatana pyrkii jäljittelemään kaikessa Jumalaa, ei ole yllättävää että oppi “uudesta ihmisestä” oli myös kommunismin ja natsismin ytimessä. Jokaisessa Jeesuksen seuraajassa on uuden ihmisyyden siemen ja tästä syystä Raamattu kehottaa kuolemaan päivittäin vanhan Aadamimme turmeltuneelle ja itsekkäälle luonnolle, jotta meissä asuva Kristus voisi loistaa meistä pyhää liekkiään tälle pahalle maailmalle. Paavalin mukaan seurakunnan tehtävä on “kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa.” (Ef. 2:21)

Olen väsynyt tähän kruunuun, haluan kuninkaan kruunun.

Prinssi Charles näyttää kuitenkin uskovan, että hänet on voideltu samanlaisella tehtävällä kuin Jeesus Kristus. Kirjassaan Radical Prince, hänen ihailijansa David Lorimer lainaa tämän kruununperillisen “vuorisaarnaa”: “Koko elämääni on tähän asti motivoinut halu parantaa… että ihmisyytemme temppeli voisi olla jälleen pyhän lieken valaisemaa…  parantaa kuolettavasti haavoitettu sielu.” Charles siis uskoo, että hänen tehtävänsä on eheyttää synnin rikkoma vanhan ihmisyyden turmeltunut luonto ja tuoda sen tilalle pyhällä liekillä valaistu uusi ihminen. Hän myös uskoo, että hän syntyi tähän maailmaan juuri tätä tarkoitusta varten. Se, että tämä mies on auttamattomasti sekaisin näyttää olevan jo vanha uutinen, jota olen tuonut esiin monissa artikkeleissani.

Mitä en sen sijaan ole teksteissäni juurikaan käsitellyt (kirjassani kyllä), on tämän miehen yritys samaistaa hänen messiaanisen kohtalonsa raskas taakka pahuuden ja pimeyden maailmaan. Tästä yksi esimerkki on hänen seurustelunsa kuolleiden kanssa, hänen avoin tukensa okkultismille ja saatanallisille symboleille kuten ympyrän sisään piirretylle viisisakaraiselle tähdelle ja kolmion sisällä olevalle Horuksen silmälle. Kirjassaan Harmony hän esittää tällaisten symbolien olevan eräänlaisia kanavia, joiden kautta fyysinen todellisuus voi saavuttaa yhteyden henkimaailmaan – kuten noidat ja okkultiikan harjoittajat ovat uskoneet jo vuosituhansia.

Toinen esimerkki on hänen tukensa J.K. Rowlingin ja Philip Pullmanin kirjoille, joista jälkimmäinen on julistanut avointa vihamielisyyttään kristinuskoa kohtaan ja edistänyt kirjoissaan salavihkaa satanistien yleistä oppia Luciferista maailman valona, joka kukisti Eedenin puutarhassa Jumalan tyrannian. Kolmas esimerkki on Prinssin kummallinen uskonnollishenkinen kiintymys Transilvanian alueeseen ja sen Dracula-myyttiin, jonka jokainen turisti voi kokea kylmän väreinä selässään mikäli uskaltaa vierailla alueen keskiaikaisissa linnoissa, kun täysi kuu loistaa sysimustien pilvien lomasta ja sudet ulvovat aavemaista vaierrustaan. Jos turisti sattuu kohtaamaan mustaan viittaan pukeutuneen kalpean mutta hurmaavan herrasmiehen, on hän todennäköisesti Walesin Prinssi. Englannin kruununperillinen nimittäin omistaa majatalon Transilvaniassa ja eräiden paikallisten huhujen mukaan hän olisi rakennuttamassa sinne jopa salaista linnaa.

Transilvania – kestävyyden vai kurjuuden kehto?

Prinssin kiinnostus Transilvaniaa kohtaan on hänen omien sanojensa mukaan siinä, että se edustaa “Euroopan viimeistä kolkkoa jossa näemme todellista kestävyyttä. Meidän tulee oppia siitä ennenkuin se on liian myöhäistä.” Matka Transilvaniaan saattaa edustaa monille idyllistä paluuta keskiaikaan, sillä se on sääsynyt suurelta osin teollisen ajan luontoa tuhoavilta voimilta, jossa turisti saattaa joutua liftaamaan auton sijasta hevoskärryä. Tämä keskiaikainen nostalgia edustaa Prinssille sitä kestävyyden mallia josta muun Euroopan ja koko maailman tulisi ottaa mallia ennenkuin me tuhoamme tämän kauniin planeettamme.

Modernin ajan hektisestä ihmisvilinästä ahdistunut parantumaton nostalgikko saattaisi taputtaa käsiään, mutta vähänkin realistisempi henkilö esittäisi osuvan kysymyksen: Kuinka kehittynyt maailma voisi palata keskiaikaan ilman että vältettäisiin miljoonien, satojen miljoonien tai jopa miljardien ihmisten kuolema, joiden elämä on tullut riippuvaiseksi teollisen maailman infrastruktuurista? Kuinka esimerkiksi Suomessa voitaisiin palata fossiilista polttoainetta käyttävistä sähkövoimaloista takaisin puulämmitykseen ilman että puolet kaupunkilaisista kuolisi Suomen ankarissa talvissa. Tietenkään yksikään vihreä ei ole ehdottamassa paluuta puulämmitykseen, sillä fossiilliset polttoaineethan pelastivat aikoinaan Suomen tärkeimmän luonnonvaran: metsät.

Mutta metsää ei nähdä kyllä puilta, kun ehdotetaan kivihiiltä tai muita kasvihuone-päästöjä hyödyntävien sähkövoimaloiden korvaamista aurinko- tai tuulienergialla. Auringosto kun ei ole juurikaan hyötyä näillä leveysasteilla, jossa suurin osa vuorokaudesta on syksen ja talven pimeää. Samaten tuulivoima on hieman liian vanhanaikainen keksintö meidän teollisuudesta ja teknologiasta riippuvaisen aikamme kasvavalle energian tarpeelle. Olihan jo keskiaikanakin tuulimyllyjä joita vastaan Don Quijote kävi urhoollista sotaansa. Kenties nykyinenkin taistelu kansan syviin riveihin uponneita vihreän liikkeen sitkeitä myyttejä vastaan esimerkiksi ydinvoiman haitallisuudesta ja vaaroista on kuin “taistelua tuulimyllyjä vastaan”.

Mitä ikinä lukija sitten ajatteleekin ydinvoimasta, kehottaisin katsomaan ensin Robert Stonen valaisevan dokumentin Pandora’s Promise (2013) ennenkuin annat vuosikymmeniä jyllänneen vihreän mediapropagandan vaikuttaa ajatuksiisi. Dokumentissa saavat äänen luonnonsuojelijat, jotka puhuivat ennen ydinvoimaa vastaan, mutta muuttivat kantansa kohdatessaan maailman energian kulutuksen realiteetit ja perehtyessään ydinvoiman takana olevaan tekniikkaan, joka on täysin turvallista ja puhdasta energiaa etenkin kun puhumme neljännen sukupolven reaktoreista, joka ei saanut tarvittavaa rahoitusta pääosin vihreän liikkeen ideologisen pelottelukampanjan johdosta. Pulitzer-palkinnon voittaja ja liberaali demokraatti Richard Rhodes sanoo eräässä kohtaa filmiä erään tärkeän pointin:

On suora yhteys sivilisaatiolle saatavilla olevan energian määrässä ja sen elämänlaadussa. Jos ei halua tuomita yli puolta Maan asukkaista köyhyyteen, sairauteen ja lyhytikäisyyteen, meidän on tuotettava lisää energiaa.

Kun niin sanotun puhtaan energian määrä on globaalista energian tuotannosta noin 3,4 % ja siitä tuuli ja aurinkoenergia muodostaa vain alle prosentin, on sanomattakin selvää etteivät uusiutuvat energialähteet kykene kattamaan planeetan kokonaisvaltaista energian tarvetta nykyisen kehityksen ehdoilla. Radikaalin ympäristöliikkeen tunnusmerkkinä on ollut alusta lähtien ehdoton ja fanaattinen kehityksen vastaisuus. Tämä köyhyyden romantisointi saa kaikkein radikaaleimman muodon Pentti Linkolan kaltaisessa ekofasistissa, joka mesoaa: “Ei voi olla niin kyvytöntä diktaattoria, että hän osoittaisi suurempaa typeryyttä kuin valtaosa ihmisistä. Paras diktatuuri olisi sellainen missä päitä putoilee paljon ja hallitus estäisi minkä tahansa taloudellisen kasvun.”

Linkolan mukaan “päiden tulee putoilla” koska maailman väestönkasvu on hänen silmissään suurin yksittäinen uhka sivilisaatiolle. Samoin kehittynyt sivilisaatio, mistä syystä hän pitää kolmannen maailmansodan tuloa “iloisena tapahtumana Maalle”. “Kaikki mitä olemme kehittäneet viimeisen sadan vuoden aikana pitäisi hävittää”, kirjoittaa Linkola verenjano suussaan. Samainen verenjano motivoi Prinssi Charlesia kirjoittamaan kirjassaan Harmony: ”emme voi saada aikaan tasapainoa ellemme ryhdy vakavasti käsittelemään kuinka vakauttaa ja jopa vähentää maailman ihmisväestöä,” (s. 289). Kuten yritin jo kirjassani tähdentää, tämä verenjano on päällimmäinen syy siihen miksi Prinssi tukee luonnonmukaisen ruuan liikettä ja vastustaa fanaattiselle kiihkolla teollistunutta maataloutta ja geenimanipuloitua ruokaa. Valitettavasti tämä sama kiihko ja vastustus GM-ruokaa kohtaan on lävistänyt myös suurimman osan kansalaisista ja jopa kristityistä.

Mutta kun jostakin asiasta muodostetaan dogmaattinen mielipide – suorastaan Jumalan pyhä Sana – suhtaudutaan sen vastustajiin yleensä keskiaikaisen kirkonmiehen sokealla raivolla. Myös GM -ruuan vastainen liike on muuttumassa vähitellen tällaiseen suuntaan. Sen sijaan, että kuunneltaisiin tiedemiesten ja GM-jalostuksen kehittäjien maltillisia lausuntoja, kuunnellaankin mieluummin kuulopuheita ja pelotteluita, joiden äänetorvena ovat etenkin poliittiset ja uskonnolliset toimijat eikä teknologiasta vastaava tieteellinen yhteisö. Tietenkään tieteellä ei ole yksinoikeutta kaikkiin kysymyksiin ja kaikkein vähiten eettisiin. Mutta mitä itse yritin tähdentää kirjassani on se, että anti-gm/pro-organic -liikettä ei aja juutalaiskristillinen etiikka vaan panteistinen filosofia missä luonnon pyhyyttä ja koskemattomuutta pidetään tärkeämpänä arvona kuin ihmisten hyvinvointia.

Näiden kahden miehen, Pentti Linkolan ja Prinssi Charlesin maailmankuva ja elämänfilosofia on pohjimmiltaan sama. Mutta siinä kun Linkola elää ainakin omien periaatteidensa mukaisesti – kalastellen päivisin ja rukoillen iltaisin Äiti Gaiaa antamaan anteeksi Äiti Teresan kaltaisen “kauhean ihmisen” synnit, kun tämä “pakkoauttoi henkiin massoittain riutuvia lapsia Intian ja Afrikan nälkäalueilla” -, Prinssi Charlesin elämäntapa on kaukana siitä kestävyyden ihanteesta, jota hän on vaatimassa muilta. Prinssin oman verkkosivun mukaan hänen huonekuntansa kasvihuonepäästöt oli vuosina 2009-10 2718 tonnia hiilidioksidia merkiten 20 prosentin laskua sitä edeltäneen vuoden päästöihin.

Keskimääräisen brittiläisen vuosipäästöt ovat noin 10 tonnia CO2:ta. Saksassa luku on sama, mutta Ranskassa se on vain 5 tonnia koska maan energiasta 80 % tulee ydinvoimasta (Ranskassa on myös Euroopan halvin sähkö). Huhtikuussa pidetyn maailmanlaajuisen Earth Hour tapahtuman yhteydessä Charles sanoi: “Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja sillä nopeudella, millä me kulutamme Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, tarvitsisimme kolme planeettaa – ei vain yhtä – elättämään meitä.” Mutta jos kaikki eläisivät yhtä tuhlailevasti kuin Walesin Prinssi, silloin ei riittäisi enää kolme planeettaa eikä edes 300 vaan 810. Mitä tekopyhyyttä!

Dracula – Kristuksen pimeä vastine syvimmästä Helvetistä

Prinssin lumoutumiselle Transilvaniaan on eräs toinenkin syy, jonka hän on myöntänyt julkisessa mainosvideossa, jolla pyritään edistämään turistien mielenkiintoa aluetta kohtaan. Tämä syy on Charlesin verenperintö hänen esi-isästään Vlad Draculasta – Kreivi Draculan historiallisesta vastineesta. Yläpuolinen video näyttää Telegraphin uutista, jonka mukaan Prinssi kertoi Romanian kansallisen turistiviraston videohaastattelussa: “Transilvania on minun veressäni. Sukukartta näyttää minun polveutuvan Vlad Seivästäjästä, joten minulla on hieman osuutta maassa” (“bit of a stake in the country”, mikä voidaan kääntää myös “pala seivästä maassa”). Tämä ovela sanaleikki oli Prinssin humoristinen viittaus Vlad Draculan tapaan teurastaa uhrinsa seivästämällä.

Vlad Dracula nauttimassa ateriaansa seivästettyjen uhriensa seurassa.

Brutaali teloitus jossa seiväs työnnettiin uhrin peräaukosta tai emättimestä hänen sisäelimiinsä – kuoleman kestäessä usein tunneista päiviin – on kuitenkin kaukana huumorista. Näin 100 000 ihmisen uskotaan saaneen surmansa 1400 -luvun puolivälissä. Vaikka seivästäminen oli Vladin suosikki – hänen kerrotaan saaneen teloituksen seuraamisesta jonkinlaista mielihyvää – myös muut vähintäänkin yhtä sairaat teloitustavat kuuluivat hänen makaaberiin listaansa. Nämä sisälsivät miesten, naisten ja lasten keittämistä kiehuvassa vedessä, paistamista punahehkuisissa hiilissä tai heidän nylkemistään elävältä.

Hänen terrorinsa oli niin kaameaa, että se saa jopa Hitlerin ja Stalinin näyttämään melkeinpä viattomilta kuoripojilta. Vaikka heidän tapaansa Vlad III ei tapattanut miljoonia, hänen teloitustapansa olivat niin vastenmielisiä, että tällainen lausunto näyttää minusta melko kohtuulliselta. Hänen hirmutekojensa tyypillinen luonnehdinta annettiin tässä saksalaisessa pamfletissa vuodelta 1521: “Hän paistoi lapset, jotka hän syötti heidän äideilleen. Ja (hän) leikkasi naisten rinnat ja pakotti heidän miestensä syödä ne. Tämän jälkeen hän seivästytti heidät kaikki.”

Mikä on huomionarvoista sekä todellisessa historiallisessa Draculassa, että hänen fiktiivisessa vastineessaan, on tämän esikuvallisuus Raamatun Antikristukseen. Tämä esikuvallisuus heijastuu monilla tavoin. Siinä kuin Kristus oli maailman valo (Joh. 8:12), on Dracula assosioitu Pimeyden Ruhtinaaksi. Siinä kun Jeesus oli Jumalan Poika (Luuk. 1:32), on Dracula taas romaniankielinen sana Paholaisen Pojalle (muinaisromaniassa myös lohikäärmeen poika). Siinä kun Jumalan Karitsa lävistettiin hänen oman kansansa ja koko maailman rikkomusten vuoksi (Sak. 12:10, Joh. 19:37), Dracula lävisti kymmeniä tuhansia oman kansansa jäseniä. Jeesus vuodatti verensä jotta me saisimme ikuisen elämän, mutta fiktiivinen Dracula imee muilta veren saadakseen itse ikuisen elämän.

Draculan vastakohtaisuus Jumalan Poikaan on ilmeinen ja tästä syystä se on vain yksi synonyymi Antikristukselle. Tämän vuoksi on hyvin paljastavaa, että Prinssi Charles ei vain polveudu todellisesta Draculasta, mutta on myös aloittanut kampanjan Transilvanian alueen suojelemiseksi jossa hän tarkoituksellisesti haluaa tulla assosioiduksi tähän pimeyden ruhtinaaseen. Tämä kampanja on johtanut lukuisiin uutisotsikoihin missä Charles assosioidaan toistuvasti Kreivi Draculaan. Esimerkiksi Daily Mirror otsikoi 6. marraskuuta 2012: “Prinssi Charles vampyyri? Romanian turistilautakunta väittää kuninkaallista Draculan perilliseksi.”

Johtopäätös

Kirjoitin kirjani luvussa 12 näin: “Tuleeko Englannin kruununperillisestä joku päivä ‘Vlad IV Dracula’ – esi-isänsä Vlad III:n jalanjäljissä veristä gorea jatkava Romanian hirmuhallitsija? Tämä on hirvittävä kysymys ja vastenmielinen ehdotus. Tiedämme kuitenkin historiasta, että jokainen joka on myynyt sielunsa Saatanalle, kykenee tällaisiin tekoihin täyttääkseen pimeän herransa sadistiset mielihalut. Olemme nähneet yhä useamman profetian Raamatussa viittaavan Prinssi Charlesiin Laittomuuden ihmisenä ja Paholaisen Poikana. Tämä merkitsee, että joku päivä Charles luovuttaa sielunsa ja ruumiinsa Perkeleen täydelliseen hallintavaltaan.” On ymmärrettävä, että kun ihminen luovuttaa itsensä Saatanan täydelliseksi orjaksi, hänen tekonsa ovat myös sen mukaisia.

Oli henkilö sitten paavi tai Englannin kuningas, jos hän sekaantuu okkultismiin ja toivoo sen tuovan hänelle yhä suurempaa valtaa, päätyy hän lopulta verisiin ihmisuhreihin Saatanalle. Charlesin ja kuningasperheen okkulttisista aktiviteeteista meillä on lukuisia todisteita. Yksi sellainen on heidän vuosisatainen osallisuutensa Luciferia palvovan vapaamuurariuden huipulla, minkä Englannin ja Walesin yhdistynyt suurloosi on myöntänyt ja dokumentoinut täysin avoimesti. Kun jo Charlesin omassa vaakunassa on kuvattu punainen lohikäärme – Saatanan apokalyptinen tunnus – ja sen alla saksankielinen motto “Ich Dien”(minä palvelen), ei pitäisi olla kovin vaikea päätellä kuka on se herra, jota Charles todella palvelee.